George Gordon Byron(1788-1824)
Hän käy kauneudessa, kuin yö
pilvettömien ilmanalojen ja tähtien taivaiden;
ja kaikki mikä parasta on pimeästä ja kirkkaasta
kohtaavat piirteissään ja silmissään;
täten seestyneinä tuohon valoon hellään
jonka taivas korealle päivälle kieltää.
Yksi varjo enemmän, yksi säde vähemmän,
olisi puoliksi heikentänyt nimetöntä suloutta
joka aaltoilee jokaisessa korpinmustassa suortuvassa,
tai pehmeästi kirkastuu yllä kasvojensa;
missä ajatukset tyynen suloiset ilmentyvät,
kuinka puhdas, kuinka rakas niiden asuinpaikka.
Ja tuolla poskella, yllä tuon kulman,
niin pehmeinä, niin tyyninä, silti niin ilmeikkäinä,
hymyt jotka voittavat, sävyt jotka hohtavat,
vain kertovat päivistä hyvyydessä kulutetuista,
mielestä rauhassa kanssa kaiken alla,
sydämestä jonka rakkaus on viaton!
She Walks in Beauty on kirjoitettu kesäkuun 14. päivänä vuonna 1814, julkaistu vuonna 1815. Runosta jätetään nykyään usein pois roomalaiset numerot, jotka alunperin erottivat säkeistöt toisistaan. Olen tehnyt niin myös tässä.
Runon innoittajana oli Byronin serkun, siirtomaavirkamies Robert Wilmotin(1784-1841) vaimo Anne Beatrix Horton(1787-1871).
#Byron #LordiByron #GeorgeGordonByron #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #Englanti #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti