Salvatore Quasimodo(1901-1968)
Täällä, takaisin hiljaisella aukiolla:
parvekkeellasi heiluu yksinäinen
viiri päättyneen juhlan.
Ilmesty taas - sanon. Mutta kaiku
hylätyistä kivisistä luolista pettää
vain aikakautta joka janoaa taikuutta.
Sillä näkymätön ei vastaa
jos kutsun kuten tapasin hiljaisuudessa!
Et ole täällä enää, enää ei tervehdyksesi
tavoita minua pyhiinvaeltajana. Ei koskaan
kahdesti paljasta ilo itseään. Ja äärimmäinen
valo iskee mäntyä joka muistaa meren.
Turhaan myös kuva vesien.
Maamme on etäinen, etelässä,
polttava kyynelistä ja suremisesta. Naiset
siellä, mustissa hartiahuiveissa,
puhuvat kuolemasta hiljaisella äänellä
talojensa ovilla.
A me pellegrino julkaistiin kokoelmassa Giorno dopo giorno(1947). Suomennoksen lähtökohtana on Allen Mandelbaumin(1926-2011) englanninkielinen käännös Pilgrim me vuodelta 1954, jota on paikoin muokattu lähemmäs alkuperäistä italiasta englanniksi tehtyjen automaattisten käännösten avulla.
#SalvatoreQuasimodo #ItalianKirjallisuus #ItalianRunous #ItalialainenKirjallisuus #ItalialainenRunous Käännös #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka Lyriikka #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #NobelinPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos