XXXII

John Gould Fletcher(1886-1950)

Tänään saat vain pienen laulun minulta,

sillä kuulun auringonvaloon.

Tätä en vaihtaisi mihinkään kuningaskuntaan.

Olen kiertelevä varpunen,

sini kokonaisuudessaan on iloni.

Olen raukea ruohonlehti

vihreimmässä varjossa.

Kokoelmasta Irradiations; Sand and Spray(1915).

Kolme J. B. Priestleyn(1894-1984) epigrammia:

OPISKELIJA JA HÄNEN ESITTELIJÄNSÄ VALMISTUMISTILAISUUDESSA

He huusivat: "Joka oppii totuuden on siunattu";
  ja heti antoivat hänelle oppineisuuden
pienet tuntolevyt, ja nopeasti pukivat
  maailman ihmeen rääsyihin.

VÄLINPITÄMÄTTÖMÄLLE RUNOILIJALLE

Sanot että kriitikko on syöpäläinen:
  Ei ole sinunkaltaisesi asiasi ylenkatseella murtaa häntä:
Vain osoittaa, että tie Sydämen Iloon
  On parempi kuin tehdä teitä Ei Kenenkään Kaupunkiin.

SHROPSHIREN POJAN TEKIJÄ

Kuin mies olisi vetäytynyt vuoteeseensa,
  kutsunut ystävänsä uskoen lopun tulleen,
ja lausuttuaan sanoja jotka saisivat kuolleet liikkumaan,
  olisi sitten toipunut, ollen täysin terve - mutta mykkä.

A Shropshire Lad(1896) oli A. E. Housmanin(1859-1936) runokokoelma, joka loi hänen maineensa.

TALVI

Walter de la Mare(1873-1956)

    Kera lumipilvien

    kylmät tuulet puhaltavat,

ja kimeänä lehdettömällä oksalla

punarinta palavin rinnoin

    yksin laulaa nyt.

    Säteilemätön aurinko,

    päivän matka tehtynä,

pudistaa viimeisen hiipuvan valonsa

ylimaallisen valkoisina kauneudessa

    laajoina leviäville pelloille.

    Tihentyy hämärä,

    ja kimmellys kimmellykseltä

pakkastulet syttyvät, ja pian

    yli jäätyneen kuohun meren

kelluu valkoinen kuu.

(Winter)

#WalterDeLaMare #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

LÄHELLÄ AVALONIA

William Morris(1834-1896)

Pursi kilpineen auringon edessä,

kuusi neitoa maston ympärillä,

punakultainen kruunu jokaisella,

vihreä mekko viimeisellä.

Liehuvat vihreät viirit siellä

on kirjottu neitojen mitä kauniimmin päin,

ja kuvaa Guineveren

jokaisen purjeen keskusta kantaa.

Pursi joka purjehtii tuulen edellä,

ja ruorin ympärillä kuusi ritaria

patakypärät päässään, joten puoliksi sokeina

heiltä jää katsomatta moni näky.

Tulipunaiset viirit siellä, repaleiset,

pian jättävät keihäiden kärjet paljaiksi.

Nuo kuusi ritaria surullisina kantavat

kaikki kypärissään hieman keltaista tukkaa.

(Near Avalon)

#WilliamMorris #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos

AMYNTAN KYYNELEET, DAMONIN KUOLEMAN VUOKSI

John Dryden(1631-1700)

1

Virran rannalla, pajun rinnalla,

taivas peittona, maa tyynynä,

surullinen Amynta huokasi yksin:

Ilottomasta aamunkoitosta

yökasteen paluuseen

näin laulaen hän teki valituksensa:

        Toivo on karkotettu,

        ilot ovat kadonneet,

Damon, rakastettuni, on mennyt!

2

Aika, haastan sinut löytämään

tuollaisen nuorukaisen ja tuollaisen rakastajan;

voi, niin hyvä, niin hellä oli hän!

Damon oli ylpeys luonnon,

viehättävä joka osassaan;

Damon eli yksin minulle;

        sulattaen suudelmat,

        kuiskutellen autuudet:

Ketkä niin elivät ja rakastivat kuten me?

3

Emme koskaan kiroa aamua,

emme koskaan siunaa iltaa palaavaa,

suloiset syleilyt palauttavaa:

Koskaan emme lepää molemmat kuolevina,

luonto pettäen, rakkaus suoden

kaikki ilot jotka vuodatti ennen:

        Kuolema tule lopeta minut,

        tule tutustu minuun:

Rakkaus ja Damon eivät ole enää.

(The Tears of Amynta, For the Death of Damon, 1684.)

#JohnDryden #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos

LAULU

John Dryden(1631-1700)

1

Mene ja kerro Amyntalle, hellä nuorukainen,

etten kuolisi tai uskaltaisi valittaa:

Sinun sointuva äänesi moniin liitä,

sinun sanasi enemmän aikaansaavat kuin minun.

Sieluille alistetuille ja mykkinä surusta,

jumalat määräävät tämänkaltaisen helpotuksen;

että musiikki sanoissa toisi ilmi,

mitä kuolevat rakastavaiset eivät rohkene sanoa.

2

Huokauksen tai kyyneleen ehkä hän antaa,

mutta rakkaus ei säälillä voi elää.

Kerro hänelle että sydämet sydämiä varten tehtiin,

ja että rakkaus vain rakkaudella maksetaan.

Kerro hänelle tuskani niin nopeasti kasvavat,

että pian ne ovat ohi avun;

mutta voi! surkimus joka puheetta lepää,

vain kuoleman kohtaa hänen silmänsä sulkemaan.

KAHDEN VUODEN JÄLKEEN

Richard Aldington(1892-1962)

Hän on kokonaan niin kepeä

ja hellä ja valkoinen

   kuin toukokuun aamu.

Hän kävelee ilman huppua

iltahämärässä. On hyvä

   kuulla hänen laulavan.

On Jumalan tahto

että tulen yhä rakastamaan häntä

    kuten Hän rakastaa Mariaa.

Ja öisin ja päivisin

tulen menemään ja rukoilemaan

    että hän rakastaisi minua.

Hän on kuin kulta

suloinen, ja paljon kylmempi.

    Rukoiletteko kanssani,

sillä jos voitan armon

kahdesti suudella hänen kasvojaan

    Jumala on tehnyt hyvin minulle.

INTIAANIN PÄÄKALLO

John Gould Fletcher(1886-1950)

Joku kaivoi tämän ylös ja toi sen

taloomme.

Hämärässä yläsalissa näen sen himmeästi

katsovan minua lasin läpi.

Missä tanssijat ovat tanssineet, ja väsyneet ihmiset

ovat ryömineet makuuhuoneisiinsa aamulla,

missä sairaat ihmiset ovat vääntelehtineet koko yön,

missä lapsia on syntynyt,

missä jalat ovat menneet ylös ja alas,

missä kiukku on syöksynyt esiin, ja oudot katseet on vaihdettu,

se on levännyt, katsoen sillä välin

ovien aukeamisen ja sulkemisen,

ihmisten tulon ja menon,

arkkujen kantamisen.

Maa yhä tarrautuu sen silmäkuoppiin,

se odottaa kunnes sen kosto on saavutettu.

FILOSOFI JA HÄNEN RAKASTAJATTARENSA

Robert Bridges(1844-1930)

Me katsoimme talvisen kuun

    kärsivän täyden pimennyksensä

kulkien keskiyöllä

    ohi maan ellipsin.

Valloittava varjo vaiensi

    kuun loiston viittaansa:

Ja hämäränä me näimme

    himmeän ja karkean pallon;

silti tunteneet siellä pelkoa,

   tai odottaneet emme nähdäksemme

synkeän lohikäärmeen paenneen,

   taivaallisen kuningattaren vapaana.

Siis jos sydämeni kärsivä

   yhden tunnin varjosti sinun,

en tahdo sinulle tahraa,

   olet tuleva esiin ja loistat:

Ja kauas minun surullinen varjoni

   livahtaa tyhjään avaruuteen

näkymättömänä, mutta tehtynä

   onnellisemmaksi tuosta syleilystä.

KUTEN AADAM VARHAIN AAMULLA

Walt Whitman(1819-1892)

Kuten Aadam varhain aamulla,

kävellen ulos lehtimajastaan unen virkistämänä,

katso minua kulkemassa, kuule ääneni, lähesty,

kosketa minua, kosketa kämmenelläsi vartaloani kun kuljen ohi,

älä pelkää vartaloani.

EROTESSA AAMULLA

Robert Browning(1812-1889)

Ohi niemen yllättäen tuli meri,

ja aurinko katsoi yli vuorenharjan -

ja suora oli reitti kultainen hänelle,

ja tarve ihmisten maailman minulle.

OOPPERAN JÄLKEEN

D. H. Lawrence(1885-1930)

Alas kiviportaita

tytöt suurine silmineen, kärsimysnäytelmää täynnä

nostavat järkyttyneen ja tärkeän tunteen katseet

    ylös minuun.

Ja minä hymyilen.

Arvon rouvat

astuen kuin linnut kirkkaine ja kärjistettyine jalkoineen

kuikuilevat hermostuneina eteenpäin, kuin etsien venettä kantamaan heidät pois

    haaksesta,

ja keskellä teatterijoukon haaksirikkoa

minä seison ja hymyilen.

Kärsimysnäytelmä sopii heille niin hyvin.

Mikä miellyttää minua.

Mutta kun tapaan väsyneet silmät 

punaiset särkevät silmät ohutkätisen
    baarimiehen,

olen iloinen mennessäni takaisin mistä tulin.

SEKALAISISTA EPIGRAMMEISTA

William Blake(1757-1827)

I

Hänen koko elämänsä on epigrammi näppärä, sulava ja hienosti kynäilty,

punottu tavoittamaan suosionosoitukset, kera hirttonuoran lopussa.

III

- Ja sointuvin äänensävyin minä

lasken itseni istumaan, ja huudan "Minä! Minä!"

VI

Suurmiehet ja hölmöt usein minua innoittavat;

mutta mitä suurempi hölmö, sitä suurempi valehtelija.

VIII

Epitafi

Tulkaa lyömään päänne vasten tätä kiveä,

surusta että poloinen John Thompson on poissa.

IX

Kun Ranska vapautui, Eurooppa, välissä hölmöjen ja lurjusten,

oli ensin julma Ranskaa kohtaan, ja jälkeenpäin - orja.

XIV

Kun mies on nainut vaimon, hän saa selville josko

tämän naisen polvet ja kyynärpäät on vain liimattu yhteen.

CIRCLES OF LIFE

Eila Kivikk'aho(1921-2004)

The skin of calm water

reflects its shores,

close happiness.

The mirror of a broken wave

sideways looks, to distance.

ONNETTOMAT SIELUT

D. H. Lawrence(1885-1930)

Onnettomat sielut ovat ne jotka eivät voi kuolla ja tulla äänettömiksi

vaan joutuvat ikuisesti kamppailemaan itsensä todentaakseen.

The duke of Chin had a bowl made to his beloved,

the noble woman Chi Liang,

and had a message written in the bronze.

My life! The days are and I am

neither death waits me, we only meet;

but to whom is left love,

that has not been carved in metal?

Pertti Nieminen(1929-2015)

VILLIKUKAN LAULU

William Blake(1757-1827)

Kun vaelsin metsässä,

vihreiden lehtien keskellä,

kuulin Villikukan

laulun laulavan.

"Nukuin maassa

hiljaisessa yössä,

supisin pelkoni

ja tunsin iloa.

Aamulla lähdin,

ruusuisena kuin aamunkoi,

etsiäkseni uutta iloa,

mutta kohtasin ylenkatsetta."

(The Wild Flower's Song; Songs of Innocence and Experience , 1794.)

#WilliamBlake #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos Suomennos

LATE

Jyri  Schreck(1927-1982)

Evening rustles to the trees,

from a thicket bird

dashes through the dark,

black needles drop

all night full.

JUMALAT

D. H. Lawrence(1885-1930)

Jumalat ovat kaikki asiat, ja niin olemme mekin.

Jumalat ovat vain me itse, kuten olemme puhtaan ilmenemisen hetkinä.

JUMALAT! JUMALAT!

D. H. Lawrence(1885-1930)

Ihmiset kylpivät ja poseerasivat rannalla,

ja kaikki oli kolkkoa, komeita robotinjäseniä, robottirintoja,

robottiääniä, robotteja jopa iloiset auringonvarjot.

Mutta nainen, ujo ja yksin, pesi itseään vesihanan alla ja

   kimmellys jumalten läsnäolon oli kuin

liljoja, ja kuin lumpeita.

(The Gods! the Gods!)

#DavidHerbertLawrence #DHLawrence #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos