John Dryden(1631-1700)
1
Virran rannalla, pajun rinnalla,
taivas peittona, maa tyynynä,
surullinen Amynta huokasi yksin:
Ilottomasta aamunkoitosta
yökasteen paluuseen
näin laulaen hän teki valituksensa:
Toivo on karkotettu,
ilot ovat kadonneet,
Damon, rakastettuni, on mennyt!
2
Aika, haastan sinut löytämään
tuollaisen nuorukaisen ja tuollaisen rakastajan;
voi, niin hyvä, niin hellä oli hän!
Damon oli ylpeys luonnon,
viehättävä joka osassaan;
Damon eli yksin minulle;
sulattaen suudelmat,
kuiskutellen autuudet:
Ketkä niin elivät ja rakastivat kuten me?
3
Emme koskaan kiroa aamua,
emme koskaan siunaa iltaa palaavaa,
suloiset syleilyt palauttavaa:
Koskaan emme lepää molemmat kuolevina,
luonto pettäen, rakkaus suoden
kaikki ilot jotka vuodatti ennen:
Kuolema tule lopeta minut,
tule tutustu minuun:
Rakkaus ja Damon eivät ole enää.
(The Tears of Amynta, For the Death of Damon, 1684.)
#JohnDryden #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti