FILOSOFI JA HÄNEN RAKASTAJATTARENSA
Robert Bridges(1844-1930)
Me katsoimme talvisen kuun
kärsivän täyden pimennyksensä
kulkien keskiyöllä
ohi maan ellipsin.
Valloittava varjo vaiensi
kuun loiston viittaansa:
Ja hämäränä me näimme
himmeän ja karkean pallon;
silti tunteneet siellä pelkoa,
tai odottaneet emme nähdäksemme
synkeän lohikäärmeen paenneen,
taivaallisen kuningattaren vapaana.
Siis jos sydämeni kärsivä
yhden tunnin varjosti sinun,
en tahdo sinulle tahraa,
olet tuleva esiin ja loistat:
Ja kauas minun surullinen varjoni
livahtaa tyhjään avaruuteen
näkymättömänä, mutta tehtynä
onnellisemmaksi tuosta syleilystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti