Yön tuuli on kuin valtameren haamu.
Syvyys on hyvin levoton. Minä, yksin,
näen aallon murtuvan ja aallonharjan paiskatun
sinne missä mänty ja sypressi pitävät muinaisen vartiopaikkansa.
sinne missä mänty ja sypressi pitävät muinaisen vartiopaikkansa.
Äänet sodan, tallaus sotajoukon,
yli rajan maailman puhaltuvat;
jalat armeijoiden kuolemattomien ja tuntemattomien
pysähtyvät, hämmentyneinä, rintavarustuksella rannikon.
Kyllä! ja Syvyys on levoton! Tässä sydämessä
ovat äänet kaukaisen ja varjomaisen Meren
jonka autiuden yllä mikään lamppu maan ei ole kimmeltävä.
Hyvästit lausutaan ja laivat lähtevät
kohti tuota taivaanrantaa ja sen salaisuutta,
jonka tähdet eivät kerro josko elämä, tai kuolema, on uni.
yli rajan maailman puhaltuvat;
jalat armeijoiden kuolemattomien ja tuntemattomien
pysähtyvät, hämmentyneinä, rintavarustuksella rannikon.
Kyllä! ja Syvyys on levoton! Tässä sydämessä
ovat äänet kaukaisen ja varjomaisen Meren
jonka autiuden yllä mikään lamppu maan ei ole kimmeltävä.
Hyvästit lausutaan ja laivat lähtevät
kohti tuota taivaanrantaa ja sen salaisuutta,
jonka tähdet eivät kerro josko elämä, tai kuolema, on uni.
Sonnets by the Night-Sea V julkaistiin kokoelmassa Sails and mirage, and other poems(1921), sivulla 33.
#GeorgeSterling Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runot #Runot Runous #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti