Kolme käännösversiota Maurice Maeterlinckin(1862-1949) runosta Reflets:
HEIJASTUKSET
Alla ylikuohuvan vuoroveden unien
oi, minun sieluni täynnä on pelkoa!
Sydämessäni kuu on selkeä;
syvällä se lepää vuorovedessä unien.
Alla raukeiden ruokojen nukkuvien,
vain syvä heijastus näkyy
palmusta, liljasta ja ruususta,
kyynelehtien yhä vesissä syvissä;
ja kukat, myöhäiset ja aikaisin,
putoavat heijastetulle taivaalle,
upotakseen ja upotakseen ikuisesti
halki uneksuvien vesien ja kuun.
Reflets on suomennettu tähän Bernard Miallin(1876-1953) englanninkielisestä käännöksestä käännöskokoelmassa Poems(1915. Alla on David Paleyn(1942-) uudemman käännöksen suomennos, joka on uskollisempi alkuperäiselle:
HEIJASTUKSET
Alla veden missä näyt nousevat,
sieluni pelkää että kyyneleet alkavat
kun kuu täytenä hohtaa sydämeeni
syöstyyn uniin veden.
Alla surullisen tylsyyden ruokojen syvyydessä,
vain heijastus näyttää nyt
missä lilja, palmu ja ruusu
syvyyksissä veden yhä kyynelehtivät.
Kukat pudottavat terälehtiä kukinnastaan
heijastukselle taivaan,
yhä syvenevässä saattueessa
näyille vedessä ja kuulle.
Paleyn versio ei kuitenkaan sekään ole vailla tulkinnallisia vapauksia, joten viimeisenä ja vähäisimpänä tässä on käännösyritys joka pyrkii - joskaan ei taiteellisesti, niin kirjaimellisesti - vielä vähän lähemmäs alkuperäistä:
HEIJASTUKSET
Alla veden nousevan unen
sieluni synkästi on peloissaan,
ja kuu hohtaa sydämeeni
uponneena lähteisiin unen!
Alla ankean ikävän ruokojen
vain syvät heijastukset asioiden,
liljojen, palmujen ja ruusujen,
kyynelehtivät pohjalla veden.
Terälehdet kukkien irtautuvat yksi kerrallaan
heijastukselle taivaankannen.
Laskeutuakseen, ikuisesti,
vesiin unen ja kuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti