John Clare(1793-1864)
Ihminen, Maan kurja varjo! puhuu Maan rappiosta:
Mutta eikö sillä ole mitään ikuisuuden suvusta?
Ei mahtavuutta joka ei ole väistyvä pois?
Ei mitään sielua suuruuden sisältä purkautuvaa?
Ajatuksen jälkiä ilman kuuravarjoja ylevän,
kuvia voiman, jotka jos ei tuomittuina voittamaan
Ikuisuutta, seisovat nauramassa vanhalle Ajalle
aikakausia: suuressa esivanhempien linjassa
ikuisten olentojen, nousten jumalalliseen,
ymmärsin Loisteliaisuuden missä aikakaudet maksavat
palvontaa kuin valloitetut viholliset apenniinilaiselle
koska eivät voineet valloittaa. Siellä istuu Päivä
liian korkeana Yön tulla kohti - vuoret hohtavat,
tähyten ohi Ajan, liian ylväinä rappeutumaan.
Earth's Eternity on suomennettu kokoelmasta Poems(1920), sivut 182-183.
#JohnClare #Kirjallisuus #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti