Eugene Lee-Hamilton(1845-1907)
Pitkä on päivä; väsynyt Iltapäivä uneksii.
Hän liikahtaa turhaan, kipuaan hellittääkseen,
ja halki sen mitä näkee, hän laulun kuulee:
Metsälaulun, jonka korkea nuotti näyttää
kivusta kertovan, turhaan kestetystä,
ja hänen unensa täyttää asioilla kauan kadotetuilla.
Kuollut rakkaus sykähdyttävän tuota laulua näyttää;
toivo turvaan hoivattu, vuodet tuskassa kulutetut,
lehdet kauan pudonneet, vuorovesi joka uneksii.
Sitten, kun hän uneksii, varjot pitkiksi kasvavat;
ja, kivussaan, hän turhaan valittaa,
kun hiipuu laulu sen mikä vain näyttäytyy.
Eugene Lee-Hamilton oli Oxfordin yliopistossa koulutettu, ylempään keskiluokkaan kuulunut englantilainen runoilija ja diplomaatti, joka kärsi tai oli kärsivinään pitkällisestä invalidiudesta 1873-96, muka osittaisesta halvauksesta, joka esti häntä osallistumasta työelämään, ja johon hänen äitinsä kuolema toi ihmeparannuksen. Hänen runoutensa ammensi tästä raajarikkoisuudesta, jonka taustalla oli ilmeisesti joko stressin laukaisemat psyykkiset syyt tai teeskentely, ja tuotannossaan hän loi kuvan itsestään sankarillisesti kauhean kohtalonsa kantavana, syvästi tuntevana yksilönä. Hänen sisarpuolensa oli kirjailija Vernon Lee(1856-1935)
#EugeneLeeHamilton #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti