VIERAILEMATON ROOMA

Oscar Wilde(1854-1900)
 
I.

Kaura on muuttunut harmaasta punaiseksi
   sen jälkeen kun mieleni vaelsi eteenpäin
   pohjoisen kolkoista kaupungeista
ja Italian vuorille pakeni.
 
Ja täällä käännän kasvoni kohti kotia,
   sillä minun pyhiinvaellusmatkani on valmis,
   vaikka, luulen, tuolla verenpunainen aurinko
ohjaa tietä kohti pyhää Roomaa.

Oi siunattu leidi, joka pidät yllä
   seitsemällä kukkulalla valtaasi!
   Oi äiti vailla täplää tai tahraa,
kruunattu kirkkailla kultakruunuilla kolmasti!

Oi Roma, Roma, sinun jalkoihisi
   laitan tämän laulun hedelmättömän lahjan!
   Sillä, voi, pitkä ja jyrkkä on tie
joka johtaa sinun pyhälle kadullesi.
 
II.

Ja silti mikä ilo olisi se minulle
   kääntää jalkani kohti etelää,
   ja matkaten kohti Tiberin suuta
polvistua uudelleen Fiesolessa!

Ja vaeltaen halki yhteen takertuneiden mäntyjen
   jotka murtavat Arnon väylän kullan,
   nähdä purppurainen usva ja hohto
aamun Apenniineilla.

Monen viinitarhan kätkemän kodin ohi,
   omenatarhan ja oliivitarhan harmaan,
   kunnes ankean Campagnan suunnalta
seitsemän kukkulaa nostavat ylös kupolin!

III.

Pyhiinvaeltaja pohjoisilta meriltä -
   mikä ilo minulle etsiä yksinäni
   suurenmoinen Temppeli, ja valtaistuin
Hänen joka pitää hallussaan kauheita avaimia!

Kun, kirkkaana purppurasta ja kullasta,
   tulevat pappi ja pyhä kardinaali,
   ja kannettuna kaikkien päiden yllä
Lauman lempeä Paimen.

Oi ilo nähdä ennen kuin kuolen
   ainoa Jumalan asettama kuningas,
   ja kuulla hopeatrumpettien soivan
triumfin kun Hän kulkee ohi!

Tai alttarilla pyhäkön
   pitää korkealla mystisen uhrin
   ja näyttää Jumalan ihmissilmille
alla harson leivän ja viinin.

IV. 

Sillä katsokaa, millaisia muutoksia aika voi tuoda!
   Pyörivien vuosien jaksot
   voivat vapauttaa sydämeni sen kaikista peloista,
ja opettaa huulilleni laulun laulaa.

Ennen kuin tuon pellon värisevä kulta
   on koottu pölyisiin lyhteisiin,
   tai ennen kuin syksyn helakanpunaiset lehdet
huojuvat kun linnut hylkäävät nummen,

minä olen voinut juosta kunniakkaan kilvan
   ja ottaa haltuuni vielä liekehtivän soidun,
   ja kutsua pyhää nimeä
Hänen joka nyt kätkee Hänen kasvonsa.