Viisi runoa

Shiwu(1272-1352)

Ei yhtään huolta mielessäni koko vuonna,
löydän tarpeeksi iloa joka päivä majassani
ja jälkeen aamiaisen sekä pannullisen vahvaa teetä
istun kivellä lammen rannalla ja lasken kaloja.

Siirryin länteen syvälle vuorilla,
laitoin puita ja usvaa itseni ja virran väliin.
Vanhana ja huolettomana tykkään nukkua myöhään,
inhoan kuulla kukkojen tai soittokellojen ääntä.

Laskevan auringon kylmät säteet
täyttävät puolittain ikkunani.
Istun täällä sängyllä resuisen kaavun alla.
Tulisijassa ilmitulessa kuivat lehdet,
kuka voisi arvata että yllä on pakkanen.

Muutama puu kukassa säihkyvän punaisena,
lampi väreilee kevään vihreänä.
Munkin silmineen jotka näkevät Zenin taakse
ei tarvitse olla kuollut käyttääkseen niitä.

Meidän aikamme on rajoitettu sataan vuoteen,
mutta ketkä meistä saavat ne kaikki?
Satavuotiaatkin kuolevat,
kyse on vain siitä ennemminkö vai myöhemmin.

Bill Porterin(1943-) kääntämän buddhalaisen erakkomunkin ja apotin Shiwun(1272-1352) kirjoitusten kokoelman The Zen Works of Stonehouse. Poems and Talks of a 14th-Century Chinese Hermit(1999) sivulta 55 (neljä ensimmäistä runoa) ja 59.