ULALUME

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Taivaat ne olivat tuhkanharmaita ja synkkiä;

     lehdet ne olivat hauraita ja kuihtumassa -

     lehdet ne olivat näivehtymässä ja kuihtumassa;

se oli yö yksinäisessä lokakuussa

     muistamattomimman vuoteni;

     se oli lähellä sameaa järveä Auberin,

usvaisella keskiseudulla Weirin -

     pahojen henkien riivaamassa metsämaassa Weirin.

Täällä kerran, halki käytävän Suunnattoman,

     sypressien, vaelsin kera Sieluni -

     sypressien, kera Psykhen, Sieluni.

Nämä olivat päiviä kun sydämeni oli tuliperäinen

     kuin laavakivijoet jotka vyöryttävät -

     kuin laavat jotka rauhattomasti vyöryttävät

rikinkatkuiset virtauksensa alas Yaanekia

     äärimmäisillä seuduilla navan -

jotka valittavat vyöryessään alas Yaanek-vuorta

     valtakunnissa etelänavan.

Puheemme oli ollut vakava ja hillitty,

     mutta ajatuksemme ne olivat halvaantuneita ja kuihtuneta -

     muistomme olivat petollisia ja kuihtuneita -

sillä tienneet emme että kuukausi oli lokakuu,

     ja me emme huomioineet yötä vuoden -

     (oi, yö kaikkien öiden vuodessa!)

me emme huomioineet sameaa järveä Auberin -

    (vaikka kerran olimme kulkeneet alas tänne) -

muistaneet emme kylmänkosteaa vuoristojärveä Auberin,

     emmekä pahojen henkien riivaamaa metsämaata Weirin.

Ja nyt, kun yö oli vanhentunut

     ja tähtikellot osoittivat aamuun -

     kun tähtikellot vihjasivat aamusta -

päässä polkumme nestemäinen

     ja epämääräinen syntyi hohto,

     josta ihmeellinen puolikuu

kohosi kera kaksoissarven -

     Astarten timanttinen puolikuu

ilmeinen kera kaksoissarvensa.

Ja minä sanoin - "Hän on hellempi kuin Diana:

     Hän vyöryy halki eetterin huokausten -

     hän riemuitsee seudulla huokausten.

Hän on nähnyt että kyyneleet eivät ole

     kuivat näillä poskilla, joilla mato ei koskaan kuole,

ja on tullut ohi Leijonan tähtien

     osoittamaan meille polun taivaille -

     letheläiseen rauhaan taivaiden -

tullut ylös, Leijonasta huolimatta,

     loistamaan meille silmine kirkkaineen -

tullut ylös Leijonan luolan halki

     rakkaus valoisissa silmissään."

Mutta Psykhe, nostaen ylös sormensa,

     sanoi - "Valitettavasti tähän tähteen en luota -

     hänen kalvakkuuteensa oudosti en luota: -

Oi, kiirehdi! - oi, älkäämme viivytelkö!

     Oi, pakene! - paetkaamme! - sillä meidän täytyy."

Kauhussa hän puhui, antaen vajota

     siipiensä kunnes ne laahautuivat tomussa -

tuskassa nyhkytti, antaen vajota

     höyhentensä kunnes ne laahautuivat tomussa -

     kunnes ne surullisesti laahautuivat tomussa.

Vastasin - "Tämä ei ole muuta kuin unennäköä:

     Menkäämme myötä tämän valon värisevän!

     Kylpekäämme tässä valossa kristillinkirkkaassa!

Sen sibyllainen loiste säteilee

     Toivoa ja Kauneudessa tänä yönä: -

     Näe! - se välkkyy ylös taivaalle yön halki!"

Oi, turvallisesti voimme luottaa sen kimmellykseen,

     ja olla varmoja sen meitä oikein johtavan - 

turvallisesti voimme luottaa kimmellykseen

     joka ei voi kuin meidät oikein johtaa,

koska se välkkyy ylös Taivaaseen yön halki."

Täten Psykhen rauhoitin ja suutelin häntä,

     ja houkuttelin hänet synkkyydestään -

     ja valloitin hänen epäilyksensä ja synkkyytensä;

ja me kuljimme loppuun näkymän,

     mutta meidät pysäytti haudan ovi -

     haudan kirjaimin kaiverrettu ovi;

ja sanoin - "Mitä on kirjoitettu, sisar suloinen,

     oveen tämän haudan kaiverretun?"

     Hän vastasi - "Ulalume - Ulalume -

     tämä on holvi kadotetun Ulalumesi!"

Sitten sydämeni se tuli tuhkanharmaaksi ja synkäksi

     kuin ne lehdet jotka olivat hauraita ja kuihtuneita -

     kuin lehdet jotka olivat näivettymässä ja kuihtuneita,

ja huusin - "Se oli varmasti lokakuu

     tänä samana yönä viime vuoden

     kun matkasin - matkasin alas tänne -

     että toin kammottavan taakan alas tänne -

     tänä yönä kaikista öistä vuodessa,

     oi, mikä demoni on houkuttanut minut tänne?

Hyvin tiedän, nyt, tämän samean järven Auberin -

     tämän usvaisen keskiseudun Weirin -

hyvin tunnen, nyt tämän kylmänkostean vuoristojärven Auberin,

     tämän pahojen henkien riivaaman metsämaan Weirin."

Ulalume(1847) on käännetty teoksesta The Works of the Late Edgar Allan Poe II: Poems and Tales(1859), sivuilta 22-23. Kuten tuossa teoksessa, ja runon julkaisuissa yleensä, sen alkuperäisesti päättävä kymmenes säkeistö on jätetty pois tästä käännöksestä.

Kymmenes säkeistö on jätetty pois ylläolevasta suomennoksesta. Se kuuluu seuraavasti:

Sanoimme me, sitten - kaksi, sitten - "Kaikki, voiko

     se olla ollut että metsämaan pahat henget -

     säälittävät, armolliset pahat henget,

sulkemaan tiemme ja kieltämään sen

     salaisuudelta joka lepää näissä metsissä -

     olennolta joka lepää kätkettynä näissä metsissä -

ovat koonneet planeetan aaveen

     kuunylisten sielujen limbuksesta -

tämän synnillisen kimaltavan planeetan

     Helvetistä planetaaristen sielujen?

Auber on ranskalainen säveltäjä Daniel-François-Esprit Auber(1782-1871), jonka oopperat kuten Le lac des fées("Keijujen järvi", 1839) olivat suosittuja Yhdysvalloissa. Kyseinen ooppera oli saanut Yhdysvaltain kantaesityksensä New Yorkissa joulukuussa vuonna 1845 ja sijoittuu Saksan Harz-vuorille.

Astarte on planeetta Venus. Toisin kuin myöhempi roomalainen kuunjumalatar Diana, Lähi-Idän muinaiskulttuurien Astarte ei suhtautunut kylmästi rakkauteen ja seksuaalisuuteen. Puolikuu oli Astarten symboleita, ja jumalatar saatettiin esittää sarvipäisenä. Runon täydellisissä versioissa sen päättävässä säkeistössä runon päähenkilö arvelee sen olevan harha, metsämaan pahojen henkien kokoama kuunylisistä sieluista, jotka ovat planeetaristen sielujen helvetissä.

Muistamattomimman vuoteni on kömpelö tapa ilmaista se, että Poe kirjoittaessaan "Of my most immemorial year" selityksen mukaan tarkoittaa jotakin tärkeää, jota runon päähenkilö ei voi palauttaa mieleensä. vaikka tietää sen merkityksellisyyden. Vaihtoehtona olisi esimerkiksi "vähämuistoisimman vuoteni", ei siis esimerkiksi "ikimuistoisimman vuoteni".

Lethe on kreikkalaisessa mytologiassa manalassa virtaava joki, josta juovat unohtavat elämänsä.

Psykhe oli kreikkalaisessa mytologiassa siivekäs sielun jumalatar ja Eroksen puolisona Afroditen eli Venuksen miniä, jolla oli aluksi vaikea suhde anoppiinsa. Runon täysi versio osoittaa - olettaen runon minähenkilön olevan oikeassa arvelussaan siitä, että planeetta oli harha - että Psykhe oli oikeassa.

Tarumainen hauta on Poen tuberkuloosiin kuolleen vaimon ja serkun Virginia Eliza Clemmin(1822-1847), joka kylläkin kuoli tammikuun 30. päivänä 1847. Runo julkaistiin kahdessa eri lehdessä joulukuussa 1847 ja tammikuussa 1848 nimellä Ulalume: A Ballad.

Tähtikellot Tähtien asema taivaalla osoittaa päivänkoiton olevan lähellä.

Ulalume tulee latinan sanasta ululare, "valittaa", "ulvoa", mutta mahdollisesti viittaa myös Poen aiempaan runoon Eulalie(1845). Ulalume itse on paitsi Poen vaimon kuoleman innoittama, myös Poen tuttavan Elizabeth Oakes Smithin(1806-1893) runon The Summons Answered(1844).

Weir on sentimentaalisista maisema- ja henkilökuvistaan tunnettu yhdysvaltalainen taidemaalari Robert Walter Weir(1803-1889). "Weir" tarkoittaa myös "kalapatoa" ja "kalapyydystä" ja metsämaa voi olla täten myös "pyydys" runon päähenkilölle, joka palaa tapahtumapaikalle vuoden jälkeen, kuten vaelluskalat.

Yaanek, mahdollisesti viittaus epäselväksi jäävään arabiankieliseen sanaan, tarkoittaa vuonna 1841 löydettyä maailman eteläisintä tulivuorta, 3794 metriä korkeaa Erebus-vuorta Rossin saarella Antarktiksen mantereen rannikolla. Tulivuori nimettiin Iso-Britannian laivaston HMS Erebus -aluksen mukaan Sir James Clark Rossin(1800-1862) johtamalla tutkimusretkellä. Se purjehti myöhemmin vuonna 1845 Sir John Franklinin(1786-1847) retkikunnassa etsimään Luoteisväylää ja koko retkikunta, 128 miestä lukuunottamatta Grönlantiin jätettyä muutamaa sairastunutta miehistönjäsentä, katosi. Poe vaikuttaisi sijoittavan kuitenkin tulivuoren pohjoiselle napa-alueelle ("boreal pole"), mutta koska on esitetty, että termillä saatetaan merkitä myös magneetin eteläistä napaa, olen käyttänyt jälkimmäistä tässä. Kuitenkin Franklinin retkikunnan saama suuri huomio (sitä on verrattu myöhempiin miehitettyihin kuulentoihin) voisi selittää tulivuoren siirtämisen toiselle napaseudulle Poen runossa - olihan Franklinin retkikunta ajankohtaisempi kuin Rossin retkikunta(1839-43). HMS Erebuksen hylky löydettiin vuonna 2014 ja sen sisaraluksen HMS Terrorin hylky vuonna 2018. Franklin oli runoilija lordi Alfred Tennysonin(1809-1892) vaimon Emily Sellwoodin(1813-1896) eno.

Yö kaikkien öiden vuodessa on suomalainen Kaikkien pyhien päivä eli anglosaksien Halloween, joka heillä sijoittuu 31.:een päivään lokakuuta.

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous