MUTTA SUO, OI VENUS

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Vaikka rakkaus oli unelmoinut pehmeistä ikuisuuksista

koskaan hiipumattomille sykkeille yhä jaettavaksi,

nuo autuutemme minuutit olivat vähäiset ja ohikiitävät.

Leväten rinnoilla lievityksen jälkimainingeissa,

hän sanoi minulle keskiyöllä: "Muistot

ovat kaikki mitä meillä on lopussa." Oi, katkeransuloinen

perikato jota ajatuksen soivat kellot toistavat -

tämä totuus vakaiden totuuksien

missä surevaiset aistit epätoivon löytävät

ja sydän kimaltelun tummien kyynelten...

Mutta suo, Oi Venus kätketyn kukkulan,

että moni ruusunvaloinen ilta on jäljellä jaettavaksi,

ja keskiöitä kohoamattomissa vuosissa,

ja tähtisiä muistoja syntymättömiä yhä.

But Grant, O Venus julkaistiin kokoelmassa Selected Poems(1971).

Olen kääntänyt alkuperäistekstin ongelmallisen, oudolta kuulostavan kohdan "Breast-pillowed in their aftermath of ease, She said to me at midnight", jossa runoilija käyttää ensin kolmatta ja sitten ensimmäistä personaa, ensimmäiseen persoonaan. Selvästikään runon minähenkilö ei ole sivustakatsoja, jota nainen puhuttelisi, ja "their" tuskin tarkoittaa tässä henkilöiden rintamuksia, joten otaksun kyseessä olevan virheen.

#ClarkAshtonSmith Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo #Runoja Runokäännös #Runokäännös #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Tunoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous