LEVOTTOMUUDEN LAAKSO

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Kerran se hymyili hiljainen laakso

missä asustaneet eivät ihmiset;

he olivat sotiin menneet,

uskoen lempeäsilmäiset tähdet,

öisin, syvänsinisistä torneistaan,

pitämään vahtia kukkien yllä,

keskellä minkä koko pävän

punainen auringonvalo joutilaasti lepäsi.

Nyt jokainen vierailija on tunnustava

rauhattomuuden surullisen laakson.

Mikään siellä ei ole liikkumatta -

paitsi hautova ilma

yllä taianomaisen yksinäisyyden.

Oi, toimesta minkään tuulen eivät ole liikutetut nuo puut

jotka vapisevat kuin koleat meret

ympärillä usvaisten Hebridien!

Oi, toimesta minkään tuulen eivät ole ajetut nuo pilvet

jotka kahisevat halki rauhattoman Taivaan

levottomasti, aamusta iltaan,

yli orvokkien siellä jotka lepäävät

lukemattomissa muodoissa ihmissilmän -

yllä liljojen jotka siellä aaltoilevat

ja kyynelehtivät yllä nimettömän haudan!

Ne aaltoilevat; - niiden tuoksuvista kärjistä

ikuiset kasteet tulevat alas pisaroina.

Ne kyynelehtivät: - pois niiden hauraista varsista

uusiutuvat kyyneleet laskeutuvat korukivinä.

The Valley of Unrest(1845) on lyhennetty ja muokattu versio Poen aiemmasta runosta The Valley of Nis(1831).

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous