SININEN ILTA

Rupert Brooke(1887-1915)

Levoton vereni nyt lepää väristen,

   tietäen että aina, suurenmoisesti,

tämä huhtikuinen iltarusko joella

   lietsoo tuskaa sydämessäni minun.

Sillä joutuisa maailma tuossa harvinaisessa välkkeessä

   ottaa unen noituuden muodon,

suorat harmaat rakennukset, rikkaasti himmeämmät,

   leimuavat ikkunat ja virta

kera pajujen nojautumassa äänettä ylle,

    yhä hurmaavat hiipuvat taivaat...

Ja nämä kaikki, kuin odottava rakastaja,

    kuiskaavat ja välkkyvät, nostavat kiiltävät silmät,

ajelehtivat lähelle minua, ja sivuttain taipuen

   kuiskaavat ihania sanoja.

                                         Mutta minä

levitän kammottavat kädet, ymmärtämättömänä,

   rakkauden ravisuttamana; ja nauran; ja itken.

Piinani sai pajut värisemään;

   tunsin sydämeni iskujen

kuolevan äänekkänä alas tuuletonta jokea,

   kuulin kalpeiden taivaiden murtuvan.

Ja kimeiden tähtien merkityksetön nauru,

   ja ääneni kanssa äänekkäiden puiden

itkemässä. Ja Viha seurasi jälkeenpäin,

   kirkuen mielipuolisesti tuulen myötä.

Rauhassa villin sydämen hälinästä,

   kukkanen kuunvalossa, hän oli siellä,

oli väreilemässä alas lumouksen valkoisia reittejä

   äänettä laskettujen aallolle ja ilmaan.

Hänen kulkunsa ei jättänyt yhtään lehteä värisemään.

   Kalpeat kukat seppelöivät hänen valkoiset, valkoiset kulmansa.

Hänen jalkansa olivat hiljaisuus joella;

   ja "Hiljaa!" hän sanoi, oksien välissä.

Toukokuu 1909.

Blue Evening, julkaistu alunperin English Review'n syyskuun numerossa vuonna 1909, on suomennettu kokoelmasta The Collected Poems of Rupert Brooke(Lontoo: Sidgwick and Jackson, Ltd. 1933), sen sivuilta 73-74.

#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka Lyriikka #Runo Runo #Runoja Runoja #Runokäännös #Runosuomenns #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta Runoutta #Suomennos Suomennos