LEVOTTOMUUDEN LAAKSO

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Kerran se hiljainen laakso hymyili

missä asustaneet eivät ihmiset;

he olivat sotiin menneet,

uskoen lempeäsilmäiset tähdet,

öisin, syvänsinisistä torneistaan,

pitämään vahtia kukkien yllä,

keskellä minkä koko päivän

punainen auringonvalo joutilaasti lepäsi.

Nyt jokainen vierailija on tunnustava

rauhattomuuden surullisen laakson.

Mikään siellä ei ole liikkumatta -

paitsi hautova ilma

taianomaisen yksinäisyyden yllä.

Oi, toimesta minkään tuulen eivät ole nuo puut liikutetut

jotka vapisevat kuin koleat meret

usvaisten Hebridien ympärillä!

Oi, toimesta minkään tuulen eivät ole nuo pilvet ajetut

jotka halki rauhattoman Taivaan kahisevat

levottomasti, aamusta iltaan,

yli orvokkien siellä jotka lepäävät

ihmissilmän lukemattomissa muodoissa -

yllä liljojen jotka siellä aaltoilevat

ja kyynelehtivät nimettömän haudan yllä!

Ne aaltoilevat; - niiden tuoksuvista kärjistä

ikuiset kasteet tulevat alas pisaroina.

Ne kyynelehtivät: - pois niiden hauraista varsista

uusiutuvat kyyneleet laskeutuvat korukivinä.

The Valley of Unrest(1845) on lyhennetty ja muokattu versio Poen aiemmasta runosta The Valley of Nis(1831).

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous