Hiljaa hän eli, ja hiljaa kuoli;
eikä, kuten vastaanhangoitteleva vuorovesi,
kertaakaan valittanut tai kamppaillut
jäädäkseen yhden lyhyen tunnin elävämmäksi.
Vaan kuten kesän aalto
seesteisesti hetken
on nostava aallonharjan aurinkoon,
sitten vajotaakseen taas, niin hän
takaisin kirkkaisiin taivaisiin antoi
vastaavan hymyn;
sitten hitaasti, kuljettuaan
kulkunsa, kumarsi alas päänsä,
ja vajosi kuiskaamatta,
vajosi takaisin mereen,
äänettömään, mittaamattomaan mereen
kaikkien onnellisten kuolleiden.
#JDCPellow #JohnDynhamCornishPellow #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti