THE GENTLE WIND OF THE SUMMER EVENING

Eino Leino(1878-1926)

Gentle wind of the Summer evening

sighs from under the hill,

the path of the grove of pines tinselled

by the moon from the sky.

Slowly sways the woodland pine,

afar a cuckoo calls,

silently steps the wanderer,

the sorrow of the mind sleeps.

(Suvi-illan vieno tuuli, from Sanna Jaatinen(ed.): Runoja luonnosta, 1989, page 39.)

JUHANNUS

Arthur Cecil Hillier(1857-1914)

Kalpea, puhdas ja kimaltava, yli hiljaisten niittyjen

   purppurainen iltarusko kanssa yhden tähtensä

   sulautuu itse kaukaiseen sydämeen taivaan,

ja tuskin kesän pimeydelle taipuu.

Himmeä valkoinen tie kuin jokin haamumainen johtaa

   halki puiden jotka puolustavat mahtavuutta ajan,

   ja kuulivat, epäile en, lehtevässä kukoistuksessaan,

vihreistä Savannimaailmoista ja Raleighin teoista.

Tässä syvässä hiljaisuudessa kaikki asiat ovat siunatut

   kautta lempeän hiljaisuuden maan ja taivaan:

   Paitsi pääskysen alakuloista huutoa

kaikki olennot viimein ovat levossa ja rauha on kaikilla.

Ja silti alla tämän iltaruskon pehmeän ja miedon

   sokkeloiset reitit Lontoon leviävät:

   Katuja miljoona väsynyttä askelta tallaavat

esikaupunkien tiilikentiltä Strandiin pauhaavaan.

Midsummer Day on suomennettu kokoelmasta The Second Book of the Rhymers Club(1894), sivulta 119.

Arthur Cecil Hillier oli brittiläinen runoilija ja toimittaja.

#ArthurCecilHillier #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

VÄSYNYT HYVEELLISYYDESSÄ

Christina Rossetti(1830-1894)

Olisin mennyt; Jumala käski minut jäämään:

   Olisin työskennellyt; Jumala käski minun levätä.

Hän mursi tahtoni päivästä päivään,

   Hän luki kaipaukseni ilmaisemattomat

      ja sanoi niille ei.

Nyt tahtoisin jäädä; Jumala käskee minua menemään:

   Nyt tahtoisin levätä; Jumala käskee minua työskentelemään.

Hän murtaa sydämeni edestakaisin paiskotun,

   sieluni on puristama epäilyksien jotka piileskelevät

      ja vaivaavat sitä niin.

Menen, Herra, minne Sinä minut lähetät;

   päivä jälkeen päivän raahustan ja raadan:

Mutta, Kristus Jumalani, milloin on oleva

   että voin jättää uurastukseni itsekseen

      ja levätä Kanssasi?

Weary in Well-Doing on suomennettu Andrew Slyn toimittamasta kokoelmasta Goblin Market, The Prince's Progress And other poems(1913).

#ChristinaRossetti #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous #UskonnollinenRunous

O. E.:LLE

Ernest Rhys(1859-1946)

Olwen, kaikki harput ovat hiljaa

jotka kerran olisivat sinulle soineet

kaikilta unohtumattomilta niityiltä Walesin!

Haudattuna syvälle Merlinin Kukkulalla,

kadottivat lyyrisen nuotin jonka he tunsivat;

nyt ei enää heidän bardin riemunsa

liikuta sykkeitämme läpikotaisin;

ja myöhäisempi musiikkimme sammuu.

To O. E. on suomennettu kokoelmasta The Second Book of the Rhymers Club(1894), sivulta 99.

Culhwch ac Olwen on noin vuoden 1100 tienoilla kirjoitettu kuningas Arthurin tarinapiiriin kuuluva keskiaikainen romanssi, jossa kuningas Arthurin serkku tavoittelee jättiläinen Yspaddaden Penkawrin tyttären Olwenin kättä, ja joutuu suorittamaan tälle tehtäviä kuningas Arthurin ja tämän seuraajien avustamana voittaakseen Olwenin omakseen. Lopulta Culhwch surmaa jättiläisen ja menee naimisiin Olwenin kanssa. Romanssi on säilynyt walesiläistä merkkimiestä Rhydderch ab Ieuan Llwydia(n.1325-n.1399) varten kootussa, nyt Mabinogionin nimellä kulkevan taruston, tarinoita sisältävässä käsikirjoituksessa Llyfr Gwyn Rhydderch.

#ErnestRhys #Dekadenssi #Dekadentismi #Dekandentit #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

ARKKITAIKURI

John Todhunter(1839-1916)

Oletko ihminen? Sydämesi korkeassa salissa

taikapeili riippuu seinällä

   jonka kristallista himmeästä Taikuri, Ajatus,

kutsuu hahmot jotka lumoavat ja kauhistuttavat.

The Arch-Magician on suomennettu kokoelmasta The Second Book of the Rhymers Club(1894), sivulta 85.

#JohnTodhunter #Dekadenssi #Dekadentismi #Dekandentit #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

KADOTETTU

Ernest Radford(1857-1919) 

  Jotakin on mennyt.

Oi elämä, niin suuri antaja kuin olet,

   jotakin on mennyt.

Ei rakkaus, sillä rakkaus vuosien vyöryessä eteenpäin

ainaisesti näyttelee yhä täyteläisempää osaa.

Mutta sydämeni aarteesta

   jotakin on mennyt.

Lost on suomennettu kokoelmasta The Second Book of the Rhymers Club(1894), sivulta 8.

#ErnestRadford #Dekadenssi #Dekadentismi #Dekandentit #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

TUMMA ENKELI

Lionel Johnson(1867-1902)

Tumma Enkeli, kera kivistävän himosi

hävittää maailmasta katumus:

Pahantahtoinen Enkeli, joka yhä teet

sielulleni moista väkivaltaa ovelaa!

Vuoksesi, mikään ajatus, mikään olento,

säily minulle ei häpäisemättömänä:

Tumma Enkeli, aina lennossa,

joka ei koskaan saavuta minua liian myöhään!

Kun musiikki soi, silloin muutat sinä

sen hopeisuuden houkuttavaksi tuleksi:

Eikä kateellinen sydämesi ole salliva

nautintoa joka ei ole halun kiduttama.

Kauttasi, armolliset Muusat kääntyvät

Raivottariksi, oi viholliseni!

Ja kaikki kauniit asiat palavat

liekeillä hurmion pahuuden.

Vuoksesi, maa unelmien

tulee kerääntymispaikaksi pelkojen:

Kunnes kidutettu uni vaikuttaa

yhdeltä kiihkeydeltä turhien kyynelten.

Kun auringonvalo hohtaa kukkasille,

tai väreilee pitkin merta tanssivaa:

Sinä, kera laumasi kiihkeiden voimien,

härnäät, hämmennät minua.

Sisällä henkäyksen syksyn metsien,

sisällä talven hiljaisuuksien:

Myrkyllinen henkesi nousee ja mietiskelee,

oi Valtias jumalattomuuksien!

Kiihko punaisen tulen on sinun,

ja sinun on teräksinen sielu jään:

Sinä myrkytät kauniin muotoilun

luonnon, vilpillisellä juonella.

Tuhkien omenoita, kirkkaan kultaisia;

vesiä katkeruuden, kuinka suloisia!

Oi kestit inhottavan nautinnon,

valmistamat sinun, pimeä Parakletos!

Sinä olet se kuiskaus hämärässä,

vihjaava äänensävy, vainoava nauru:

Sinä olet koristaja hautani,

leikari muistokirjoitukseni.

Taistelen kanssasi, Pyhän Nimen nimissä!

Silti, mitä teet, on mitä Jumala sanoi:

Houkuttaja! jos pakenisin liekkiäsi,

olet auttanut sieluni pois Kuolemasta:

Toisesta kuolemasta, joka ei koskaan kuole,

joka kuolla ei voi, kun aika on kuollut:

Elävä kuolema, jolloin itkee kadotettu sielu,

ikuisesti vailla lohdutusta.

Tumma Enkeli, kera kivistävän himosi!

Kahden tappion, kahden epätoivon:

Vähemmän kammoa, muutos tomuun ajelehtivaan,

kuin sinun ikuisuutesi huolten.

Tee mitä teet, et ole niin,

Tumma Enkeli! voittava minua:

Yksinäisenä, Yksinäisyyteen minä menen;

Jumalallinen, Jumalaiseen.

The Dark Angel(1893) on suomennettu kokoelmasta Twenty-One Poems Written by Lionel Johnson: Selected by William Butler Yeats(1912), sivuilta 39-41.

#LionelJohnson #Dekadenssi #Dekadentismi #Dekandentit #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

UIMARIN LAULU

John Addington Symonds(1840-1893)

I.

   Nuori mies, alastomana, on yhtä hyvä näky kuin Monte Rosa. Voisin seisoa päivän katsoen häntä.

   Nähdä hänen kaartamassa sukellukseen, tai ilmestymässä vedestä pitkän uinnin jälkeen. Nähdä hänen kulkevan pitkin pengerrystä, heittäen ylös kätensä; kaste on pyyhkäisty ruoholta hänen jaloissaan, aamun auringonvalo viettää pitkin hänen kylkeään, leinikit nojautuvat tullakseen hänen koskettamikseen, kastanjan oksat taivuttavat lehvästöjään ja lumenvalkoisten kukkien käpyjä suojaamaan häntä.

   Hän kiitää halki nurmikon; hän kuivaa itsensä raikkaassa ilmassa; hänen toverinsa huutavat ja laulavat hänen ympärillään. Uimarit ja juoksijat aamunkoitossa ovat kauniita; varhaisessa auringonpaisteessa, rakkaiden puiden alla; sirottaen kastepisaroita koristekukista, paiskaten kultatomua leinikeistä medestä tuikkivine jalkoineen, valaisten käytävät lehmusten ja kastanjoiden jumalaisella ihmiselämällä.

II.

   Kävelin ohi Serpentinen järven tänä kesäaamuna. Sata kylpijää oli siellä. Westminsterin tornit, kaukaisuudessa, nukkuivat kuumassa harmaahöyryisessä aamunkoitossa.

    Nuori kovanaama kulki edestäni. Karkealta hän näytti roikkuvissa repaleisissa vaatteissa, työn ja monen päivän hien tahraamissa.

   Hän heitti rääsynsä sivuun. Alastomana hän seisoi siellä; kuin atleetti, kuin kreikkalainen sankari, kuin Herakles tai Hermes aamussa jalojen tekojen. Hänen varma ja eläväinen lihansa, valkoinen, täyteläinen, säihkyvä, hohti nurmikolla.

   Hitaasti hän liikkui halki nurmen. Hän käyskenteli veden puolelle. Hän taivutti suurenmoisen suoran vartalonsa heittäytymistä varten.

   Sitten kumarsin pääni. Tunnustin jumalan hänessä. Odotin reunalla kylpijää uudelleen ilmestymään. Palvelin häntä ajatuksillani kunnes hän oli uinut täytensä. Seurasin häntä nopeilla silmillä, kuin orja valtiastaan.

    Hän palasi; vedestä hän ylös nousi; hän seisahti reunalle; norot valuivat pitkin hänen kylkeään. Sitten, kuin nuoli, suoraan hän lensi; hän kiisi halki nurmen; hän teki valkoisuuden valon missä hän juoksi; nauru ja laulu seurasi hänen askeleitaan.

   Menin hänen mukanaan hengessä. Sieluni ei ollut vähemmän hehkuva kuin hänen ilonsa. Nainen työnsi kätensä hänen rintansa ympärille; nainen tunsi hänen sydämensä sykkivän; kastepisarat kuivuivat alla hänen otteensa; väreily nuorukaisen kutreilta kasteli hänen tukkansa.

   Mies pysyi; hän polvistui ruoholle; nopeasti hän otti takaisin vaatteensa. Kaunis kirkas jumala oli kätketty; sankari katosi.

The Song of the Swimmer, kirjoitettu 1867, julkaistiin ensimmäisen kerran 2016. Runo on suomennettu tähän Amber Regisin artikkelista The Memoirs of John Addington Symonds lehdessä The London Library Magazine, kevät 2017, numero 35. Artikkeli on sivuilla 12-15, ja runo itse on sivulla 14. Runon lopussa sanoilla "Mies" ja "Nainen" on korvattu alkuperäistekstin "He" ja "She" selkeyttämään sitä, kenestä on kysymys.

Monte Rosa on massiivi Penniinisillä Alpeilla Sveitsin ja Italian rajalla. Korkein huippu kohoaa 4634 metriin, kuuluisin on Matterhorn.

Serpentine-järvi on vuonna 1730 kaivettu tekojärvi Lontoon Hyde Parkin puistossa. Alkuperäistekstissä mainitaan vain Serpentine, olen lisännyt järven selkeyttämään tekstiä.

#JohnAddingtonSymonds #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runosuo,ennos #Runot #Runous #Suomennos

MUSTANVEDEN LAMMELLA

Mary Oliver(1935-2019)

Heittelehtivät aallot ovat

rauhoittuneet

sateisen yön jälkeen.

Kastan käteni kupiksi asetetut. Juon

pitkään. Se maistuu

kiveltä, lehdiltä, vedeltä. Se vajoaa kylmänä

vartalooni, herättäen luut. Kuulen ne

syvällä sisälläni, kuiskaamassa

oi mikä on tuo kaunis asia

joka juuri tapahtui?

(At Blackwater Pond)

#MaryOliver #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runosuo,ennos #Runot #Runous #Suomennos

KILPAILIJAT

William Walsh(1662/1663-1708)

Kaikista kidutuksista, kaikista huolista,

       joilla elämämme ovat kirotut,

kaikista vitsauksista jotka rakastaja kantaa,

       varmasti kilpailijat ovat pahimmat!

Kautta kumppanien kaikessa muussa

       vaivat helpommiksi tulevat;

rakkaudessa yksin me vihaamme löytää

       tovereita huolemme.

Sylvia, vuoksi kaikkien vihlaisujen joiden näet

       uurastavan rinnassani,

rukoile en että suosisit minua,

       jos voisit vain väheksyä muita!

Kuinka suuria aina vastoinkäymiset ovat,

       niiden kanssa vain selviydyn;

voin kestää oman epätoivoni,

       mutta en toisen toivoa.

(Rivals)

William Walsh oli englantilaisen maanomistajan poika, äitinsä puolelta alinta aatelia, joka opiskeli Oxfordin yliopistossa vuodesta 1678 valmistumatta, oli parlamentin jäsen Whigh-puolueen jäsenenä vuodesta 1698 ja vuodesta 1702 kuninkaallisten tallien toiseksi korkeimman toimen, "Gentleman of the Horse", viranhaltija. Korkein virka oli "Master of the Horse".  Walshin jälkimaine perustuu hänen ystävyyteensä nuoren Alexander Popen(1688-1744) kanssa.

#WilliamWalsh #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runokäännös #Runot #Rumous

KAUNIS SILMÄSI ON JÄRVI

Vítězslav Hálek(1835-1874)

Kaunis silmäsi on järvi

pimeydessä lempeästi aaltoillen:

Siinä kirkkaat valot yön

ja sini taivaiden loiskii.

Ja kristallina kirkkaana se on selkeä,

katsova näkee pohjan siinä -

mutta joka yrittää syvään katsoa

on pian siihen hukkuva.

Thy Beautiful Eye is a Lake suomennettu Josef Štýbrin(1864-1938) englanninkielisestä käännöksestä kokoelmassa Evening Songs(1920). Runolla on tämä otsikko vain kokoelman sisällysluettelossa, ei sivulla 28 jolla se on kokoelmassa. Kuudes rivi  englanniksi on ongelmallinen kääntää: One sees the bottom in it ei käänny suomeksi hyvin ilman, että otetaan vapaus sanan One kääntämisessä. Kyseessä on selvästi katsoja yleensä, ei esimerkiksi eräs katsoja erityisesti, ja päätös kääntää esimerkiksi sanalla ihminen olisi kömpelö, koska tietenkin katsoja on runossa ihminen. Mutta katsova tuo oman ongelmansa, ja tekee seitsemännen rivin lopun sanasta katsoa - jolle ei ole hyvää korvaavaa sanaa - itse kömpeloltä vaikuttavan toiston.

#VítězslavHálek #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

MAELDUININ LAULU

T. W. Rolleston(1857-1920)

On harsoja jotka hälvenevät, on esteitä jotka kaatuvat,

on valoja jotka houkuttavat ja tuulia jotka kutsuvat -

     hyvästi!

On kiirehtiviä jalkoja, ja emme uskalla odottaa;

sillä tunti on päällämme, tunti Kohtalon,

kehämäinen tunti leimuavan Portin -

     hyvästi, hyvästi, hyvästi!

Kauniina, kauniina ne hohtavat halki vyön palavan,

nuo sateenkaarikimmellykset maailman tuntemattoman -

     hyvästi!

Ja voi, seurata, etsiä, uskaltaa,

kun askel askeleelta ilmassa illan

leijailee alas meidät kohtaamaan portaat pilviset -

     hyvästi, hyvästi, hyvästi!

Pilvinen porras Kammon Vankilan

on huimaava reitti joka jalkojemme täytyy kulkea -

     hyvästi!

Oi te kaikki lapset Öiden ja Päivien

jotka kokoonnutte ja ihmettelette ja seisotte tuijottamassa

ja pyörivät tähdet yksinäisillä reiteillänne -

     hyvästi, hyvästi, hyvästi! 

Musiikki kutsuu ja Portit avautuvat,

eteenpäin ja ylöspäin villi väylä kulkee -

     hyvästi!

Me kuolemme autuudessa uuden mahtavan synnyn,

oi hiipuvat haamut tuskan ja ilon,

oi hiipuvat rakkaudet vanhan vihreän Maan,

     hyvästi, hyvästi, hyvästi!

The Song of Maelduin on käännetty kokoelmasta Sea-spray: verses and translations(1909), sivu 21.

Maeldúin on päähenkilö irlantilaisessa allegorisessa, kristinuskon ja pakanuuden kamppailua ihmisessä kuvaavassa fantastisessa matkakertomuksessa Immram Curaig Mael Dúin, joka mahdollisesti on kirjoitettu 800-luvun jälkipuolella - jos jotkin siinä olevat viittaukset henkilöihin ovat tarkoitettu kirjoittamisajankohdan poliittiseksi, kriittiseksi kommentoinniksi - ja viimeistään 1000-luvulla. Osa kertomuksesta on säilynyt 1100-luvun käsikirjoituksessa, mutta kokonaisuudessaan vuosina 1397-1418 kopioidussa Leabhar (Mór) Leacáin -käsikirjoituksessa.

#ThomasWilliamRolleston #TWRolleston #IrlanninKirjallisuus #Kirjallisuus #Käsikirjoitus #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Rumous

NUORUUS JA RAKKAUS

Amy Levy(1861-1889)

Mitä tietää nuoruus rakkaudesta?

      Vähän, uskon.

Hän poimii myrtin varten kulmiaan,

      ruusun otsalleen.

            Ei, kuitenkin rakkaudesta

      se ei ole nuoruus joka tietää.

     

Youth and Love on suomennettu kokoelmasta A London Plane-Tree and other Verse(1889), sivulta 37.

#AmyLevy #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

RISTIRIITAISUUS

Amy Levy(1861-1889)

Nyt, edes, en voi ajatella sitä todeksi,

ystäväni, ettei sinua enää ole.

Lähes yhtä pian ei ollut enää minua,

mikä oli, tietenkin, mielettömyys!

Paikkasi on autio, et ole nähtävissä.

Hautasi, minulle kerrottiin, kasvaa vihreänä;

ja sekä sinulle että minulle, tiedät,

ei ole Ylhäällä olevaa eikä Alhaalla.

Että olet kuollut täytyy päätellä,

ja silti ajatukseni hylkää sanan.

Contradictions on suomennettu kokoelmasta A London Plane-Tree and other Verse(1889), sivulta 51.

#AmyLevy #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

AJATUKSET

Hanuš Hachenburg(1929-1943/44)

Seisoin nurkassa ja katsoin ikkunasta,

paikassa missä sydän on jaettu sydämestä.

Sängyllä lepäsivät Haadeksen kuihtuneet varjot,

kun mielipuoli äkisti nosti kätensä, huutaen:

"Äiskä! - - - - - - - - - 

Äiskä, tule tänne, leikitään yhdessä

ja suudellaan ja puhutaan toisillemme!"

Poloiset ihmiset, mielipuolet, surkeat hahmot,

kääriytyneet säätä vastaan, he menevät

väristen kylmästä, ja tahtoen huutaa

ennen kuin heidän päivänsä olisivat ohi:

"Äiskä, pidä minua, olen lehti valmis putoamaan,

katso kuinka kyhjötän, minun on niin kylmä!"

Kun kauhistuttava laulu kaikuu halki parakkien,

minä - mukaan temmattuna - laulan heidän kanssaan.

Myšlenky on suomennettu hieman ongelmallisesta englanninkielisestä käännöksestä Thoughts vertaillen alkuperäistekstin automaattikääännökseen.

#HanušHachenburg #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

RAUHA

Ada Cambridge(1844-1926)

(Heinäkuun 28., 1887)

Punaruusun puna hiipuu hitaasti lännessä.

      Kultainen vesi, kylpien valossa,

      kalpenee kirkkaaseen kullanruskeaan ja hopeanvalkoiseen.

Samettinen varjo tulen kruunaaman harjanteen

lepää tummana ja tummempana sen hehkuvalla rinnalla,

      kunnes yksinäinen meri ja saari ja vuorenhuippu

      tulevat himmeiksi unelmina yön lempeässä usvassa,

ja kaikki on tyyntä kuin lepäävä vauva.

Niin tyyntä! Niin levollista! Onko elämämme ilta tuleva näin?

      Ei ääntä kamppailun, uurastuksen tai kivun,

            ei sointia metsämiehen kirveen, ei kastumista airon.

Tehdäänkö työ, ja yön lepo ansaitaan, meille?

      Ja olemmeko heräävä auringonnousun taas näkemään?

            Vai olemmeko nukkuva, näkemättä ja tietämättä enää?

Peace (July 28th, 1887) on suomennettu kokoelmasta The Hand in the Dark and Other Poems(1913), sivulta 122.

Ada Cambridge Cross oli vauraan englantilaisen maanomistajan tytär, joka mentyään naimisiin kirkkoherra George Crossin(1844-1917) kanssa muutti Australiaan vuonna 1870, missä hän asui loppuelämänsä lukuunottamatta vuosia 1913-17, ja lyhyttä vierailua Iso-Britanniassa vuonna 1908. Kirjailijana Iso-Britanniassa vuonna 1865 uskonnollisilla runoilla debytoinut Cambridge tuli tunnetuksi ylemmän keskiluokan ja yläluokan elämää kuvaavista romanttisista ajanvieteromaaneistaan, joita hän Australiassa vuodesta 1873 lähtien julkaisi kaikkiaan kaksikymmentäyksi.

#AdaCambridge #AdaCambridgeCross #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

MINUN ON KERROTTAVA SINULLE

Dorothea Grossman(1937-2012)

Minun on kerrottava sinulle,

on aikoja jolloin

aurinko iskee minua

kuin kumistinta,

ja muistan kaiken,

jopa korvasi.

(I have to tell you)

ALLEN GINSBERGILLE

Dorothea Grossman(1937-2012)

Muiden asioiden joukossa,

kiitokset selityksestä

kuinka antelias kuolema

vanhojen puiden

muodostaa punajauhaisen pohjan

metsän.

(For Allen Ginsberg)

Dorothea Grossman oli yhdysvaltalainen runoilija, joka julkaisi neljä runokoelmaa vuosina 1988-2012.

ASUSTIN KANSSA SURUN KAUAN

Blanche Shoemaker Wagstaff(1888-1959)

Asustin kanssa surun kauan...

Mutta kun kirkas huhtikuu saapui

jaloilla liekehtivillä,

sanoin:

"Sydän, ilo ei ole kuollut ikuisesti!"

(Taas kuulin pesivän punarinnan laulun.)

I Dwelt with Sorrow Long on suomennettu kokoelmasta Narcissus and other Poems(1918), sivulta 25.

#BlancheShoemakerWagstaff #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

BAKKHANTI

Blanche Shoemaker Wagstaff(1888-1959)

Olen päihtynyt auringonvalon kultaisesta viinistä,

ja rakastaisin mielettömällä hurjuudella!

Anna minun tyhjentää kauneus jopa kuolemaan asti!

Tuo minulle raukea nainen, perfumoitu, nuori,

hänen tumma vartalonsa koristeltu säkenöivillä jalokivillä

ja oudoilla eksoottisilla helmiäishohtoisilla aineilla -

hänen irstaat silmänsä kuin janoiset kesän kuut.

Oi, rakastaisin mielettömällä hurjuudella!

Tuo minulle kalpea kukkaspoika,

valkearaajainen kuin nuori mullikka niityllä,

hänen huulensa värisemässä tuntemattomasta halusta...

Hänen pehmeä kurkkunsa neitsyt suudelmieni alla,

hänen rintansa kuin lehtimaja tähtien.

Tanssisin kuin juopunut vasa metsien keskellä,

haltioitunut orastavista tuoksuista siitepölyn!

Bacchante on suomennettu kokoelmasta Narcissus and other Poems(1918), sivulta 80.

Blanche Shoemaker Wagstaff on ongelmallinen tapaus henkilöhistorian suhteen. On toisaalta yhdysvaltalainen kirjailija ja kirjallisuustoimittaja Blanche Shoemaker Wagstaff, jolle lähes kaikki lähteet antavat elinvuosiksi 1888-1959. Yhdysvaltain kongressin kirjasto, jonka pitäisi olla auktoriteetti, esimerkiksi antaa nämä elinvuodet, Sitten on yhdysvaltalainen seurapiirirouva Blanche LeRoy (tai Le Roy) Shoemaker Wagstaff Carr, jonka syntymävuodeksi annetaan eri lähteissä 1886 ja 1889, ja kuolinvuodeksi aina 1967. Samaa sivuprofiilista otettua valokuvaa ja vuonna 1905 tehtyä taidemaalausta käytetään molempia koskevissa lähteissä, mutta lähes kaikki lähteet jotka mainitsevat Blanche LeRoy Showmaker Wagstaff Carrin eivät mainitse mitään kirjallisesta urasta, ja keskittyvät hänen sukulaissuuhteisiinsa suurliikemiehiin, mutta muutamat väittävät heidän olleen sama henkilö. Kyseessä eivät ole sisarrukset, koska vuonna 1967 kuolleeksi väitetty Blanche Shoemaker Waggstaff Car oli vanhempiensa ainoa tytär, ja koska yksi lähde antaa kirjailija Blanchelle samannimisen aviomiehen kuin seurapiirouva Blanchen toinen aviomies oli, eräs Donald Carr(1889-1961). Artikkeli vuodelta 1921 koskien Blanche Shoemaker Wagstaffin avioliittoa Donald Carrin kanssa mainitsee hänen uuden runonsa, joten kyseessä oli kirjailija. Oletettavasti asia on yksinkertainen: Kyseessä on yksi ja sama henkilö, joka eli 1888-1959, ja 1886 ja 1889 syntymävuosina ja 1967 kuolinvuosina, vaikkakin toistettu monissa lähteissä, ovat väärät ja johtuvat sekaannuksesta, ehkä johonkin toiseen henkilöön.

#BlancheShoemakerWagstaff #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

SOMMEN LAAKSO, HEINÄKUU 1917

Frank Prewett(1893-1962)

Toveri, miksi kyynelehdit?

   Onko se surua vuoksi ystävän,

joka kaatui, kivääri kädessään,

   hänen viimeinen vastarintansa lopussa?

Ukkoshuuliset harmaat tykit

   surevat häntä, raivokkaat ja hitaat,

siellä missä hän löysi unettoman sänkynsä,

   pää vasten päätä kanssa vastustajan.

Suloinen leivo räpyttää korkealle

   vuoksi rauhan heidän jotka nukkuvat

hiljaisessa syleilyssä maan:

   Toveri, miksi kyynelehdit?

(The Somme Valley, June, 1917)

#FrankPrewett #EnsimmäinenMaailmansota #KanadanKirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous #SotaRunous

AURINKO UNETTOMAN

George Gordon Byron(1788-1824)

Aurinko unettoman! melankolinen tähti!

jonka kyyneleinen säde hohtaa väristen kaukana,

joka näyttää pimeyden jota et voi karkoittaa,

kuinka kaltainen olet ilon hyvin muistetun!

Niin välkkyy menneisyys, valo toisten päivien,

joka hohtaa, mutta lämmitä ei säteillään voimattomilla;

yösäde Surun katsoma nähdäkseen,

selkeä mutta etäinen - kirkas - oi, mutta kuinka kylmä!

The Sun of the Sleepless on suomennettu Ralph Hartt Bowlesin(1870-1919) toimittamasta teoksesta The Shorter Poems of Byron(1903), sivulta 71.

#Byron #GeorgeGordonByron #LordiByron #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

IT HAS FINALLY GOTTEN WARM

Joel Lehtonen(1881-1934)

It has finally gotten warm,

yes, arrived has July:

it's bliss can't confer

month any other.

So welcome, beloved sun,

and the shimmer of the sky, -

and the darkening evenings, in which

already starts to feel - the fall!

(On tullut viimeinkin lämmin, from Sanna Jaatinen(ed.): Runoja luonnosta, 1989, page 53.)

SONNET

Uno von Schrowe(1853-1886)

Peacefully silent the spirit of wind

breathes, quiet the grove chuckles,

the still skin of the pond rests,

sleeps the loon, sleeps too the butterfly.

Silently gurgling sings too the brook,

spring a psalm to it births,

the redwing alone a friend

calls; from far is heard its sound too.

In the north a glimmering belt

turns to curve along the horizon,

hardly allows the day to close.

Oh if always would be a summer night!

Only a moment it lasts - and soon

the dawn of morn in the northeast shines.

(Sonetti, from Sanna Jaatinen(ed.): Runoja luonnosta, 1989, page 38.)

MY OLD SONG

Kaarlo Kramsu(1855-1895)

I once sang a little song,

not great was its worth;

but from my heart the song went,

my deepest feelings bringing public.

Has gone time - just a mote

again in my hand that song I get.

But strange it is! Those word why

have all grown so foreign?

Yes my song the old one is,

haven't changed the words of it;

but heart maybe changed its core:

Doesn't know its old self.

(Vanha lauluni, from Runoelmia, 1887.)

BLACK-HAIRED GIRL

Kaarlo Kramsu(1855-1895)

I love you always, girl black-haired

and blue-eyed, of women the most wonderful.

You are the fairest flower of my life's path,

you are the most blazing feeling of my heart.

To your chamber silently, with dove-wings,

my thought often hastens.

I myself there shall still once sneak, 

ask you to be my wife - if I can't get others.

(Tyttö mustatukka, from Runoelmia, 1887.)

AGNEKSEN KUOLEMA

Edith Nesbit(1858-1924)

Nyt kun auringonvalo silmissäni kuolee,

      ja tukassani kasvaa kuunvalo,

minä joka en koskaan kovin viisas ollut,

      koskaan en kovin kaunis ollut,

neitsyt ja marttyyri koko elämäni,

      mitä elämä on jättänyt annettavaksi

minulle - joka en koskaan ollut äiti enkä vaimo,

      koskaan en vapautusta saanut elää?

Mitään elämästä en kyennyt puristamaan tai vaatimaan,

      mitään en kyennyt varastamaan tai pelastamaan.

Joten kun tulet kaivertamaan nimeni,

      anna minulle elämä haudassani.

Pitämään minut lämpimänä kun nukun yksin

      valhe on vähän annettavaksi.

Kutsu minua Magdaleenaksi kivessäni,

      vaikka kuolin enkä elänyt.

The Death of Agnes on suomennettu kokoelmasta Many Voices(1922), sivulta 73.

#EdithNesbit #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

YSTÄVÄSTÄ JOKA KUOLI ÄKISTI MERENRANNALLA

J. D. C. Pellow(1880-1960)

Hiljaa hän eli, ja hiljaa kuoli;
eikä, kuten vastaanhangoitteleva vuorovesi,
kertaakaan valittanut tai kamppaillut
jäädäkseen yhden lyhyen tunnin elävämmäksi.

Vaan kuten kesän aalto

seesteisesti hetken

on nostava aallonharjan aurinkoon,

sitten vajotaakseen taas, niin hän

takaisin kirkkaisiin taivaisiin antoi

vastaavan hymyn;

sitten hitaasti, kuljettuaan

kulkunsa, kumarsi alas päänsä,

ja vajosi kuiskaamatta,

vajosi takaisin mereen,

äänettömään, mittaamattomaan mereen

kaikkien onnellisten kuolleiden.

On a Friend Who Died Suddenly Upon the Seashore on suomennettu Edward Marshin(1871-1953) toimittamasta teoksesta Georgian Poetry 1920-22(1922).


#JDCPellow #JohnDynhamCornishPellow #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

TIETÄJÄ SYKLIEN

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Olen tuo pyhimys kanonisoimaton, joka näki

yhdynnän rupisammakoidenkaltaisten kivien

ja kudun tietäjän, auringon mongertamien luiden

kultaisiin vesiliskoihin ja kukkiin vailla heikkoutta.

Pilvet neliöitiin temppeleihin Lain,

pilvet ympyröitiin sekasorron valtaistuimiksi.

Ulos nokikkaista ja sulkaisista puhelimista

siellä tuli haukan huuto, korpin raakunta.

Ratsastaen ruusua sisämeren auringonlaskun jälleen

kolmisoudut Karthagon ja Kolumbuksen purjeet

saattamina seireenien viuhkankaltaisine evineen.

Yli vuorten hullu kilpikonna lensi,

ylleen suihkuttamana leijuvien valaiden

jotka taivaan lakipisteella riippuivat kuin ilmalaivat.

Seer of the Cycles julkaistiin ensimmäisen kerran Roy A. Squiresin(1920-1987) toimittamassa kokoelmassa Seer of the Cycles(1976).

#ClarkAshtonSmith #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

UNET

Caroline Sheridan Norton(1808-1877)

Varmastikin kuulin äänen - varmastikin nimeni

hengitettiin äänensävyillä tutuilla sydämelleni!

Kuuntelin - ja heikko tuuli anastaen tuli,

pimeydessä ja hiljaisuudessa lähteäkseen.

Varmasti näin hahmon, ylpeän kirkkaan hahmon,

seisovan vierellä sohvani! Nostin silmäni:

Se oli vain himmeä pilvi, airut myrskyn,

joka leijui halki harmaiden ja iltaruskoisten taivaiden.

Varmastikin kirkkaus kesätunnin

oli äkisti purkautunut hämärään kiertävään!

uneksin; se oli vain tuoksu kukan,

jonka tuulenpuuska kuljetti halki huoneen äänettömän.

Varmastikin käsi puristi omaani tervehdyksin hellin!

Huuleni kuiskaavat kivulla nimen;

murhe tuolle äänelle - murhe vuoksi rakkauden murretun siteen.

Hätkähdän - herään - olen taas yksin!

Dreams on suomennettu kokoelmasta The Undying One and Other Poems(1830), sivulta 258.

Caroline Sheridan Norton, irlantilaisen näytelmäkirjailija Richard Brinsley Sheridanin(1751-1816) pojantytär, oli brittiläinen kirjailija, joka oman onnettoman, konservatiivisen poliitikon kanssa solmimansa avioliiton, seurauksena kampanjoi naimisissa olevien ja eronneiden naisten oikeuksien puolesta.

#CarolineNorton #CarolineSheridanNorton #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

AJAN KARUSELLI

Edith Nesbit(1858-1924)

Edessä jalkojesi,

rakkaani, kultaseni,

      katso! orjasi kumartaa alas;

ja käsissään

toisista maista

      tuo sinulle taas kruunun.

Sillä kaukaisilla seuduilla,

menneinä aikoina,

      itse olin kuninkaallinen myös:

Oi, olen ollut

kuningas, kuningattareni,

      joka olen orja sinulle!

The Whirligig of Time on suomennettu kokoelmasta Many Voices(1922), sivulta 42.

#EdithNesbit #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous

LAULU LAULAMISESTA

Anne Reeve Aldrich(1866-1892)

Oi satakieli, runoilijan lintu,

sukulainen rakas olet,

joka koskaan ei niin hyvin laula kuin kun

ruusunpiikit kolhivat sydämensä.

Mutta koska tuskasi voi tehdä

kuuntelevan maailman niin siunatuksi,

ole varma että se vain vähän välittää

haavoitetusta, vertavuotavasta rinnastasi!

(A Song About Singing)

#AnneReeveAldrich #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous