Walter de la Mare(1873-1956)
Lumen sumentamina
lohduttomat tuulet puhaltavat,
ja kimeästi lehdettömällä oksalla
punarinta palavine rintoinensa
yksin laulaa nyt.
Sädetön aurinko,
päivän matka tehtynä,
vuodattaa viimeisen hiipuvan valonsa
niityille kauneuden peninkulmissa epämaallisen
valkeina levittäytyville.
Tiheäksi tulee pimeys,
ja kipinä kipinältä,
pakkasvalot syttyvät, ja pian
yli tuon jäätyneen kuohun meren
kelluu valkoinen kuu.
(Winter, The Listeners and Other Poems, 1912.)
#WalterDeLaMare #deLaMare #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti