ERATO: Satunnaisia runokäännöksiä

Tämä blogi sisältää yli 7000 kääntämääni runoa, pääosin englannista (joissakin tapauksissa englannin kautta) suomeksi käännettyjä. Se sisältää myös hyvin paljon pienemmän määrän suomesta englanniksi kääntämiäni runoja. This blog features over 7000 translated by me, mostly from English to Finnish. It also contains a small amount of translations made by me from Finnish to English. If you own a copyright on any work translated here & want it removed, please contact & it will be done.

torstai 12. syyskuuta 2024

LAULU TYTTÄRELLE

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Tyttärentyttäreni äiti,

kuuntele lauluani:

Äiti ei voi tehdä oikein,

tytär ei voi olla väärässä.

Minulla ei ole vaatimusta ollenkaan

armahdukseen sinulta;

eikä hän ole sinulle anteeksiantava

mitään mitä teet.

Joten olemme yhteen kudotut

vastakkaisuuksien voimalla,

tytär joka purkaa lankavyyhdin

jonka äiti kutoo.

On oltava jakaantunut

jotta voi olla kokonainen,

tämä on kaksinaamaisuus

väitetty naisen sielusta.

Olla tuo painostava äiti

joka ottaa kantaa jokaiseen asiaan

on olla tytär

jonka askel on Kevät.

Äitini tyttärentytär,

kuuntele lauluani:

Mikään mitä teet ei ole koskaan oleva oikein,

mikään mitä teet ei ole väärin.

Song for a Daughter julkaistiin runokokoelmassa Finding My Elegy(2012).

#UrsulaKLeGuin #UrsulaKroeberLeGuin #Käännös Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo #Runoja #Runokäännöksiä Runokäännöksiä #Runokäännös Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #Yhdysvallat Yhdysvallat #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

ALAVIITE

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Minulla ei ole vain haukkoja

perheessä, ja torneja

kultaisilla kukkuloilla, mutta myös

rapuja: äänekkäällä tasaisella rannalla

mustien kukkuloiden alla, rapuja

tepastelemassa varjossa

hurjan, rantautuneen merilevän.

Ja on paljon lepakoita

perinnössäni; nahkasiippa

murtaa iltaruskon kupin luona pöllöjen

talon ja harmaiden akaasioiden, kirjoittaa

nimeni Gothan

Almanakkaan: Ostrogotha.

Ja yöperhonen

on eräänlainen serkku, ja joinakin syksyn

öinä, sade on vanhempi veljeni.

(Footnote, Wild Angels, eri lähteet antavat julkaisuvuodeksi 1974 tai 1975.)

Nahkasiippa on vanha nimi lepakolle, alkuperäistekstissä "flittermouse",

Gothan almanakka("Almanach de Gotha") oli vuodesta 1763 vuoteen 1944 Saksassa julkaistu Euroopan aatelisperheiden käsikirja.

Ostrogotha on sukupuolineutraali itägoottien nimi. Italiaa hallinneen kuningas Theoderikin(n. 454-526) tytär Ostrogotha(ennen 489 - ennen 516) oli Burgundin kuninkaan Sigismundin(516-24) vaimo. Hänen väitetty esi-isänsä oli itägoottien kuningas Ostrogotha, joka taisteli Rooman valtakuntaa vastaan noin vuosina 238-251.

LAPSI RANNALLA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Tuuli, tuuli, anna minulle takaisin höyheneni

meri, meri, anna minulle takaisin sormukseni

kuolema, kuolema, anna minulle takaisin äitini

jotta hän voi kuulla minun laulavan.

Laulu, laulu, mene ja kerro tyttärelleni

kerro hänelle että pidän sormusta

sano lennän höyhenellä

haukan siivestä pudonneella.

(The Child on the Shore, Hard Words, 1981.)

Koska Ursula K. Le Guinin äiti, antropologi Theodora Kroeber(1897-1979), oli kuollut kaksi vuotta ennen runon julkaisua, runo voi ehkä liittyä häneen.

UUDELLE TALOLLE

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Olkoon tämä talo täynnä keittiön tuoksuja

ja varjoja ja leikkikaluja ja hiirien pesiä

ja raivonhuutoja ja kyynelten vesiputouksia

ja syviä seksuaalisia hiljaisuuksia ja ääniä

salaperäisistä lähteistä koskaan selittämättömiä

ja aarteita ja muistoesineitä ja paljon roinaa

ja virtaus kuin lämmin tuuli vain hiljaisempi

puhaltaen puidenlehdet ja kirjat ja kalavuodet

lapsen elämän hopeisena välkkyen

nopeasti, nopeasti hitaassa taukoamattomassa puhurissa

joka nostaa ylös verhot hetkeksi

kaikki nuo vuodet tästä, sitten.

Olkoon kynnykset ja ovenkarmit

siunaus siunattu jokaiselle kululle.

Tietäköön ikkunat selkeästi

oksan ja kukkasen omenapuun.

Ja ole sinä oleva tässä talossa

kuten musiikki on soittimessa.

(For the New House, Wild Oats and Fireweed, 1988.)

keskiviikko 11. syyskuuta 2024

TUOSSA OHIOSSA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Ne soittavat kelloja soilla,

pieniä kelloja illalla kuoroina.

On liverryksen vuodenaika.

Lintu ennen auringonlaskua

laulaa B:n, B-mollin, B:n, yhä uudestaan

ja koko päivän nämä kolme nuottia

ovat juuri kuulumattomissa. Orvokit

leveilevät, lähteet alkavat mullasta

kuin ei olsi mitään virtaamisessa.

Usvat kohoavat pitkin Kokosingia,

pilvet kasaavat värejä, tuuli avautuu

suunnattomasti, häviää äkisti, sade

laajenee ja päättyy, yletön

sää, antelias, keskeinen.

Tuo Ohio, myöhäisestä maaliskuusta varhaiseen huhtikuuhun,

täysikuusta kuun poissaoloon,

oli kaukana reunoilta,

suolan karkeudesta ja katkerista lopuista;

syli, kulho, uhrilahja, sallien

kaksi haukkaa pellon yllä

leikissä, kerrostaen kierteitä

toinen toisensa päälle ylemmäs ja ylemmäs,

todistamaan mantereen laajuuden, ilman syvyyden,

ja uskollisuutensa mitan.

In That Ohio julkaistiin The Kenyon Review -lehden kevään 1987 numerossa ja sitten kokoelmassa Wild Oats and Fireweed(1988).

Orvokit ovat todennäköisesti Ohiossa ja muualla keskisessä ja itäisessä Pohjois-Amerikassa yleisiä perhosorvokkeja, Viola sororia.

Kokosing on 92 kilometriä pitkä, matala, kaksiuomainen joki keskisessä Ohiossa. Yläjuoksullaan Marionin ja Knoxin piirikuntien läpi virtaava Kokosing on yleensä liian matala kuljettavaksi veneellä. Se yhdistyy Mohican-jokeen muodostaen Walhonding-joen, joka virrattuaan 32 kilometriä yhdistyy Tuscarawas-jokeen muodostaen Muskingum-joen, joka vuorostaan virrattuaan 180 kilometriä laskee Ohio-jokeen. Joen nimi tulee Algonquin-heimolta ja tarkoittaa "pienten pöllöjen jokea".

The Kenyon Review -lehti, jossa runo julkaistiin alunperin, ilmestyy Kenyonin yksityisessä korkeakoulussa Gambierin pikkukaupungissa (asukasluku v. 2022 oli 2300) Kokosing-joen varrella. Korkeakoulun vuonna 1824 perustanut anglikaaninen piispa Philander Chase(1775-1852) yritti antaa joelle uuden nimen, Mount Vernon River, läheisen Mount Vernonin kaupungin (asukasluku v. 2022 oli 16 700) mukaan, joka taas oli nimetty presidentti George Washingtonin(1732-1799). maatilan mukaan.

Olen kääntänyt "syliksi" alkuperäistekstin "a lap", mutta minulla on epäilys, että se on väärin ja että kyseessä voikin olla vaikkapa "nuolaisu" tai "latkinta", "litkintä", seuraavan sanan "kulho"("a bowl") perusteella.

LÄNTISELLÄ RANNALLA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Laskuvesi on jolloin vaellella

pitkää rantaa yksin

ja löytää unohdetun tai tuntemattoman

hylkytavara,

hentoinen rintalasta,

lasinen verkkokelluke hukattu

veneestä Honshun rannikolla

kannettu yli valtameren

vuosisata murtumatta.

Alin, matalin vuorovesi,

joka paljastaa pitkiä osuuksia

jotka olivat syvällä vedenalla

missä rinne tulee jyrkäksi,

on jolloin kävellä niin etäälle

että katsoen taaksepäin et näe

mitään rantaa. Paljaiden jalkojen alla

hiekka on paljasta ja aaltoilevaa. Illan

pimeys syvenee yöksi

ja meri tulee uneksi.

(On the Western Shore; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

MUISTAMATTA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Liisan metsässä missä olennot unohtivat nimensä

ja vasa ja lapsi kävelivät yhdessä pelotta,

kivi saattoi kukkia, lähde leimahtaa liekkeihin,

raskas ihmissielu käydä kevyenä ja huoletta.

Mutta halki metsän heikkenevän mielen

missä sanat rappeutuvat kuin lehdet, ja polut kauan kuljetut

ovat kadotetut, sielu laahustaa kohti ei mitään päätöstä,

vasat, lapset, kukkaset, liekit unohdetut.

Disremembering on suomennettu kokoelmasta Late in the Day: Poems 2010-2014(2016), sen sivult 64.

Runo viittaa Lewis Carrollin(1832-98) romaaniin Through the Looking Glass(1871) joka on suomennettu nimillä Liisan seikkailut peilimaailmassa(1974) ja Alice Peilintakamaassa(2010).

SYKSYINEN LUENTA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Andrealle

Runoilija luki Oppineiden Huoneessa

kiinalaisessa puutarhassa, hänen sanansa

puoliksi kuullut sateen ryöpyssä ja rytinässä

juhlallisiin lampiin ja kiveyksille,

kuin säkeet vanhaan kiveen kaiverretut

sammaleen ja jäkälän himmentämät.

Kaatosateen alla purppuraiset

krysanteemit hiljaa nyökkäsivät.

(An Autumn Reading; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

MCCOY CREEK: KARJA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Kauan auringonlaskun jälkeen

jälkivalo hohtaa lämpimänä pitkin avokalliota.

Tuuli alas vuorelta

puhaltaa pehmeästi, hieman koleana.

Olen oppinut rakastamaan hiljaista ääntä

jonka karja tekee nyhtäessään lyhyttä ruohoa.

Päivä ja yö ovat paljolti samat

niille kesän laitumilla,

lehmät ja vasikat, ne nyhtävät ja vetävät

tuolla tasaisella, miellyttävällä äänellä

kun valo avokalliossa ja taivaalla

hämärtyy pois hitaasti. Nyt ei tuule.

En tiedä josko karja näkee tähdet,

mutta koko yön ne laiduntavat

ja kävelevät ja seisovat tyynessä

valossa jolla ei ole varjoja.

(McCoy Creek: Cattle; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

McCoy Creek on sen karuun ympäristöön verrattuna vehreä laakso pohjoiseen 2849 metriä korkeasta, laajasta Steens Mountainista ja etelään Malheurin järvestä Oregonin osavaltion kaakkoisosassa. Alueella laidunnetaan karjaa kesäisin. Moottoriajoneuvojen käyttö on kielletty muilta kuin maanomistajalta McCoy Creek Ranchin osalta tällä osittain suojellulla alueella.

LEPAKOT

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Kun tapasin nähdä lepakoita lentämässä

Kalifornian iltahämärässä

niiden monimutkaiset mutkittelevat äänet

menivät välähtäen niiden kanssa

mutta ne vaikenivat vuosien myötä

ja ilman tuota vähäistä kaikuluotaimen kohinaa

nähdä niiden välkähtävän

olemassaoloon ja pois

on eräänlainen sokeus.

Uneni iltahämärässä

pieni lepakko oli lentämässä

ja heräten ihmettelin

josko tuo lepakko jonka muistin

lentämässä iltahämärässä

unessa Kaliforniasta

oli Kaliforniassa vai unessa.

(Bats; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

tiistai 10. syyskuuta 2024

JAGUAARI

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

jaguaarin haamu kävelee aidan läpi

jaguaari on vapautemme

ystävä antoi minulle kallisarvoisen lahjan

pienen palasen Berliinin muuria

mutta tämä muuri jota he ovat rakentamassa

suoraan halki sydänmaani

lippumme levitettynä sille

on maani arkku

kädet kurkottavat aukkojen läpi

puristamaan, kunnes aukot on suljettu

ja jopa musiikki

ei voi päästä läpi

vain haamut

kaiken pettämämme

tämä on valituksen muuri

jaguaarin hauta

17 heinäkuuta 2017

(The Jaguar; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

#UrsulaKLeGuin #UrsulaKroeberLeGuin #LeGuin #Käännös Käännös Käännöskirjallisuus #Käännöskirjallisuus Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Luontorunous #Luontorunous Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännöksiä Runokäännöksiä #Runokäännös Runokäännös #Runosuomennos Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #Yhdysvallat Yhdysvallat #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

SANOJA KUOLLEELLE

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Hiiri jonka kissani surmasi

harmaa tilkku rikkalapiossa

kannettu roskiin

Sielullesi sanon:

Ilman ketään jolta piiloutua

juokse nyt, tanssi

suuren talon

seinien sisällä

Ja ruumiillesi:

Suuren maan

ruumiin sisällä

rajoittamattomassa olemassaolossa

ole levossa.

(Words for the Dead; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

SEURA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Tassu, etsivä nenä puoliksi herättävät minut

ja annan hänen päästä peittojen alle.

Hän käpertyy kerälle ja kehrää itsensä uneen.

Kissat ovat vaivattomampia kuin rakastajat.

(Company; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

VÄHÄISEMMÄT AISTIT

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Ajatellen kauneutta

näkynä tapaamme unohtaa

tulen lämmön

takkatulen kirkkaudessa,

sulavissa väreilyissä sulon

veden janolle.

Pehmeä kuin ilma, tunto turkin

koskettavalle kädelle

on yhtä kaunista varmasti

kuin kaari kissan loikan.

Ei terävämpää kauneutta

kuin marunan kuiva oksa,

kitkerä, pistävä tuoksu

tuomassa äänettömät aavikon

etäisyydet takaisin sydämeen.

(Lesser Senses; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

USVAHEVONEN

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Oi marraskuun tytär

tule ratsastaen, tule ratsastaen

punaruskeanharmaalla tammalla

viisaalla ruskeanharmaalla tammalla

sokealla yhdestä silmästä mutta varmajalkaisella

yli auringonvalaisemien maiden, seisovien

vehnänolkien ylämaiden

alas näille pilvisille alamaille

leppien täyttämille.

Tule ratsastaen, oi syksyinen tyttäreni,

tule ratsastaen ja laskeudu ratsailta

täällä jossa voin katsoa sinun tanssivan

lähes liikkumatta usvahevosen kanssa

nuoren valkoisen tamman

keskellä sateisia leppiä

hiljaisuudessa, lähes liikkumatta,

Islannin valkoinen villi tamma

ja syksyn tytär, tanssimassa.

The Mist Horse on suomennettu runokokoelmasta Late in the Day: Poems 2010-2014(2016), kokoelman sivulta 77.

KAUNOTAITEET

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Arvioiden kauneutta, mikä on tarkin,

silmä vai sydän vai mieli vai penis?

Himo on sokein, tuntemus lempein,

katse on vahvin, eniten harhaan ajatus.

(The Fine Arts; So Far So Good: Final Poems, 2014-2018, 2018.)

MAINADIT

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Jostakin luin

että kun he viimein horjuivat pois vuorelta

johonkin vieraaseen kaupunkiin, enemmän kuin juovuksissa,

käheä-äänisinä, puolittain alasti, sameasilmäisinä,

veri kuivuneena murtuneiden kynsien alla

ja pitkin nuoria reisiä,

mutta yhä pilkaten ja vitsaillen, yhä yrittäen

tanssia, hoippuen ja huutaen, mutta kaatuen

täysin unessa kauppakojujen luo,

retkottaen avuttomina, tiedostamattomina, silloin

keski-ikäiset naiset, kunnioitettavat kotirouvat,

tulisivat ja seisoisivat koko yön agoralla

äänettöminä

yhdessä

kuin emälampaat ja lehmät öisillä pelloilla,

vartioiden, vahtien heitä

kuten heidän äitinsä

pitivät silmällä heitä.

Eikä kukaan mies

haastanut

tuota hurjaa arvokkuutta.

The Maenads julkaistiin kokoelmassa Finding My Elegy(2012).

ARION

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Arion, pimeällä kruunattu oppaani

pitkän unen halki, nimesi

tunsin kun olin heräämässä

pimeässä tänään ennen aamunkoittoa.

Halki pimeiden vesien delfiinit liukuvat.

Unet ovat ja eivät ole miltä vaikuttavat.

Kaikki mikä on tehty on tekemisessä:

saavutettu, tehty valmiiksi, poissa.

Lempeä, hiljainen läsnäolo vierelläni,

oliko reittimme pois, vai kotiin?

Olenko hylätty, vai hylkäämässä,

veli, rakastaja, vieras, Arion?

Arion on suomennettu runokokoelmasta Late in the Day: Poems 2010-2014(2016), kokoelman sivulta 27.

Arion oli, jos hän oli olemassa, kreikkalainen muusikko, jonka elämän huippuvuodet itäroomalaisen tietosanakirja Sudan mukaan sijaittuivat vuosiin 628-624 eaa. Sen mukaan hän oli Spartassa vaikuttaneen lyydialaissyntyisen runoilija Alkmaioksen oppilas, jonka Suda sijoittaa vuosiin 672-668 eaa. Toinen perinne tekee hänestä runoilija Stesikhoroksen(n. 632/629-556/553 eaa) oppilaan. Historioitsija Herodotoksen(n. 484 - n. 425 eaa) mukaan Arion oli purjehtimassa Korintin kaupungista etelä-Italian Suur-Kreikkaan, kun laivan miehistö varasti hänen omaisuutensa ja pakotti hänet hyppäämään mereen. Delfiinit pelastivat hänet ja kantoivat maihin, missä Korintin tyranni Periandros(hallitsi 627/625-587/585 eaa) rankaisi laivan miehistöä.

maanantai 9. syyskuuta 2024

TÄHTIKUVIOIMASSA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Mieli vetää linjat tähtien väliin

jotka antavat Kotkan ja Joutsenen

lentää avarasti ja kirkkaasti ja kauas

pimeän yllä ennen aamunkoittoa.

Kahden yksinäisen mielen väliin

yhtä kaukaisina kuin Deneb Altairista,

rakkaus paiskaa kuvaamattoman linjan

joka naittaa tulen tuleen.

Constellating on suomennettu kokoelmasta Late in the Day: Poems 2010-2014(2016), sen sivulta 18.

"Tähtikuvioimassa" on hieman tökerö nimi suomennokselle, mutta suomenkieleä kunnioittavampi käännös, joka olisi mahdollinen Le Guinin Constellating-nimen perusteella "yhdistämässä", taas ei toisi ilmi hänen sanaleikkiään. Toki runolle voisi antaa pitemmän ja selittävämmän nimen, tyyliin "Yhdistämässä tähtikuvioksi".

Deneb on sininen ylijättiläinen, A2-luokan tähti, Joutsenen tähtikuviossa ja sen kirkkain tähti, tunnettu myös nimellä Alfa Cygni. Se on vuosina 1989-93 toimineen, ja 100 000 tähden etäisyyden Maasta mitanneen, Euroopan avaruusjärjestön Hipparcos-satelliitin mittauksen mukaan vähintään 1500 valovuoden päässä Maasta. Aurinkoa 200 kertaa suurempi Deneb on tähtitaivaan yhdeksänneksitoista kirkkain tähti, +1.25 magnitudia, mitä näennäiseen kirkkauteen tulee. Sen absoluuttinen magnitudi, riippuen sen oikeasta etäisyydestä (joka voi olla jopa 3200 valovuotta), voisi olla ehkä noin -8.74. Vuonna 2013 laukaistulle ja jopa 1,5 miljardin tähden etäisyyden ja liikesuunnan määrittävälle Euroopan avaruusjärjestön Gaia-avaruusteleskoopille se on liian kirkas mitattavaksi.

Altair, Alfa Aquila, on Kotkan tähtikuvion kirkkain, A7V-luokan tähti 16,8 valovuoden päässä Maasta. Se on 1,7 kertaa Auringon kokoinen. Tähden nopea pyöriminen on litistänyt sen navat. Altair on ehkä jättämässä pääsarjan ja tulossa alijättiläiseksi, eli lähestymässä elinkaarensa loppua.

ASHLANDISSA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Puron takana seisoi korkea monimutkainen verho

lännenkolmioan ja jalopähkinän oksaa ja lehteä.

Lempeässä tuulettomassa syksyn auringonnousussa

tyttäreni meditoimassa tasanteella

suulaan puron yllä

havannoi joukon pieniä

keltaisia lintuja runsaiden lehtien keskellä

tulossa ja menossa nopean nopsasti

näkyville ja taas pois näkyvistä.

Hän sanoi minulle, ne olivat

kuin ajatuksia liikkumassa mielessä,

pienet linnut runsaiden lehtien keskellä.

In Ashland on suomennettu kokoelmasta Late in the Day: Poems 2010-2014(2016), sen sivulta 15.

Ashland on vähän yli 21 000 asukkaan kaupunki keskisen Oregonin eteläisimmässä osassa Jacksonin piirikunnassa. Kaakkoon Ashlandista on harvaanasuttua vuoristoa, jossa sijaitsee sekä kansallispuisto (Cascade-Siskiyou National Monument) ja luonnonpuisto (Soda Mountain Wilderness). Voisi luulla että alueella kasvaa saarnia("ash") ja että sen voisi kääntää "saarnimaaksi", mutta Ashlandin kaupunki on nimetty Kentuckyn Ashlandin kaupungin ja Ohion Ashlandin piirikunnan mukaan. Virginialaissyntyinen Yhdysvaltain sisäministeri ja taajaan presidenttiyttä tavoitellut Henry Clay Sr(1779-1852) asui Lexingtonin piirikunnassa Kentuckyssa, jossa Ashlandin kaupunki sijaitsi, ja hänen ihailijansa nimesivät Ohion Ashlandin piirikunnan tämän Whig-puolueen poliitikon mukaan. Oregoniin vuonna 1852 kullan ja puutavaran perässä tulleet maanvaltaajat - jotka etnisesti puhdistivat alueen alkuperäisväestön vuonna 1856 - omasivat taas yhteyksiä molempiin seutuihin, ja antoivat perustamalleen kylälle nimen Ashland Mills, jonka loppu pudotettiin pois myöhemmin.

Runossa "puro"("creek") on kirjoitettu pienellä etukirjaimella, joten se voi olla pelkkä mikä tahansa puro, mutta se voi olla myöskin Jacksonin piirikunnassa virtaava, yli 46 kilometriä pitkä, matala Bear Creek -joki, yksi yli yhdeksästäkymmenestä Bear Creek -nimen omaavasta joesta osavaltiossa.

Lännenkolmioka on hernekasveihin kuuluva Gleditsia triacanthos, joka Oreginissa kasvaa keskimäärin noin 20 metriseksi mutta voi saavuttaa jopa 30 metrin korkeuden.

Jalopähkinä on todennäköisesti luonnonvaraisena itä-Oregonissa tavattava Juglans hindsii, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Englanniksi sitä kutsutaan joskus nimellä "Northern California Black Walnut". Eli sitä voisi kutsua suomeksi pohjoiskalifornianmustajalopähkinäksi... Vuonna 1947 Oregonissa mitattu puu oli 24,3 metriä korkea. Suurin elossa - tai ainakin äskettäin elossa - oleva puu on Kaliforniassa tavattu 23,1 metrinen joka mitattiin vuonna 1986.

Olen kääntänyt "quick as quick" "nopean nopsasti" mutta oikeampi käännös olisi todennäköisesti "niin nopeasti kuin mahdollista". Samoin "many leaves" olisi kirjaimellisemmin "monet lehdet" eikä "runsaiden lehtien", mutta "monet lehdet" vain särähtävät korvaani.

YKSI ASIA PUUTTUMASSA

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Viimein tulikärpäset tulevat Kalliovuorten yli, ajelehtien

kosteissa, pehmeissä viimoissa puhaltamassa lännensuuntaan

jotka nostivat ne yli suolan ja myrkytettyjen aavikoiden

ja kauhistuttavan valkohampaisen Sierran

Kalifornian laaksojen hiljaisuuteen

missä näin ne unessa Kishamishin

verannalta, kaikki pienet ilmavat tulet

tulemassa ja menemässä kesäisessä iltahämärässä lähellä

ja kauempana metsissä vuoren suunnassa

kimmeltämässä pimeydessä aina hienompina, himmeämpinä,

lukemattomien hopeahiukkasten niityt.

The One Thing Missing on suomennettu kokoelmasta Late in the Day: Poems 2010-2014(2016), sen sivulta 11.

KANADANILVES

Ursula K. Le Guin(1929-2018)

Me tiedämme kuinka tietää ja kuinka ajatella,

kuinka esitellä tiedetty

taivaan kirkkaalle tietämättömälle silmälle,

kuinka olla kiireisiä ja lisääntyä.

Hän tietää kuinka kävellä

yksin puihin katsomatta taakse,

niin kevyenä pehmeillä jaloillaan ettei hän uppoa

lumeen. Kuinka olla jättämättä jälkiä,

ääntä, varjoa. Kuinka hävitä.

The Canada Lynx on suomennettu kokoelmasta Late in the Day: Poems 2010-2014(2016), sen sivulta 10.

Kanadanilves, Lynx canadensis, on hieman ilvestä pienempi ja omaa täplättömän harmaanruskean turkin.

sunnuntai 8. syyskuuta 2024

KAKSI PUUTA

William Butler Yeats(1865-1939)

Rakastettu, katso omaan sydämeesi,

pyhä puu kasvaa siellä;

ilosta pyhät oksat alkavat

ja kaikki värisevät kukat kantamansa.

Muuttuvat värit sen hedelmän

ovat varustaneet tähdet riemukkaalla valolla;

varmuus sen kätketyn juuren

on istuttanut yöhön hiljaisuuden;

ravistus sen lehtisen pään

on antanut aalloille niiden sävelen,

ja tehnyt huuleni ja musiikin vihkinyt,

kuiskaten velhon laulun sinulle.

Siellä rakkaudenjumalat käyvät piiriä,

leimuavaa piiriä päiviemme,

pyörähtäen, eestaas kohoten

noilla suurilla tietämättömillä lehväisillä tavoilla;

muistaen kaiken tuon epäjärjestyneen tukan

ja kuinka siipiset sandaalit pinkaisevat,

silmäsi tulevat täyteen lempeää huolehtimista;

rakastettu, katso omaan sydämeesi.

Katso älä enää katkeraan lasiin

jonka demonit, salakavassa juonikkuudessansa,

nostavat eteemme kun ne ohi kulkevat,

tai katso vain lyhyen hetken:

sillä siellä kasvaa kohtalokas kuva

jonka vastaanottaa myrskyisä ilta,

juuret puoliksi kätkettyinä lumien alla,

murtuneet oksat ja mustuneet lehdet,

sillä kaikki asiat hedelmättömyyteen kääntyvät

demonien pitämässä hämärässä lasissa,

ulkoisen väsymyksen lasissa,

tehtynä kun Jumala nukkui muinaisina aikoina.

Siellä, halki murtuneiden oksien, menevät

korpit lepäämättömien ajatusten;

lentäen, huutaen, edestakaisin,

julma kynsi ja kurkku nälkäinen,

tai sitten ne seisovat ja haistavat tuulta,

ja värisyttävät repaleisia siipiänsä, voi!

Lempeät silmäsi tulevat aivan tylyiksi;

katso älä enää katkeraan lasiin.

The Two Trees julkaistiin hieman eri muodossa kokoelmissa The Countess Kathleen and Various Legends and Lyrics(1893), The Rose(1893), ja Poems(1895), tekstissä oli lieviä eroja ja joka toinen rivi oli sisennetty kolmen lyönnin verran, ja se on tähän suomennettu kokoelmasta The Collected Poems of W. B. Yeats(New York: The Macmillan Company 1951), sen sivuilta 47-48.

Runon kohde on Yeatsin suuri rakkaus Maud Gonne(1866-1953). Kaksi puuta ovat oletettavasti Eedenin puutarhan elämän puu ja hyväntiedon ja pahantiedon puu.

#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Nobel #NobelinKirjallisuudenPalkinto #NobelinPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos

lauantai 7. syyskuuta 2024

BALLADI ISÄ GILLIGANISTA

William Butler Yeats(1865-1939)

Vanha pappi Peter Gilligan

oli päivin ja öin väsynyt;

sillä puolet laumastansa oli vuoteissaan

tai alla vihreiden turpeiden makasi.

Kerran, kun hän nuokkui tuolissa,

illan yöperhosen tuntina,

jälleen mies-parka lähetti häntä hakemaan,

ja hän alkoi suremaan.

"Minulla ei ole yhtään lepoa, eikä iloa, eikä rauhaa,

sillä ihmiset kuolevat ja kuolevat";

ja jälkeen huusi hän, "Jumala antakoon anteeksi!

Ruumiini puhui, en minä!"

Hän polvistui, ja tuoliin nojaten

rukoili ja uneen vajosi;

ja yöperhosen tunti meni pelloilta,

ja tähdet alkoivat kurkkimaan.

Hitaasti ne kasvoivat miljooniksi,

ja lehdet värisivät tuulessa;

ja Jumala peitti maailman varjolla,

ja ihmiskunnalle kuiskaili.

Aikaan varpusen viserryksen

kun yöperhoset jälleen tulivat,

vanha pappi Peter Gilligan

seisoi pystyssä lattialla.

"Voi suruani, voi suruani! mies on kuollut

kun minä nukuin tuolilla";

hän herätti hevosensa unestaan,

ja vähän varoen ratsasti.

Hän ratsasti nyt kuten ei ratsastanut koskaan,

kautta kivisen kujan ja marskimaan;

sairaan miehen vaimo oven avasi:

"Isä! tulette jälleen!"

"Ja onko mies-parka kuollut?" hän huusi.

"Hän tunti sitten kuoli."

Vanha pappi Peter Gilligan

keinui eestaas surussa.

"Kun olitte poissa, hän kääntyi ja kuoli

kuin lintu riemukkaana."

Vanha pappi Peter Gilligan

polvisti itsensä tuon sanan myötä.

"Hän Joka teki yön tähtien

sieluille jotka väsyvät ja verta vuotavat,

lähetti alas yhden Hänen suurista enkeleistään

auttaakseen minua tarpeessani."

"Hän joka on kiedottu kaapuun purppuraiseen,

planeetat Hänen hoivassaan,

sääli vähäisintä olennoista

nukkumassa tuolilla."'

The Ballad of Father Gilligan julkaistiin nimellä Father Gilligan The Book of the Rhymers' Club -antologiassa vuonna 1892, sivuilla 38-40, sitten kokoelmassa The Rose(1893), ja on tähän suomennettu kokoelmasta The Collected Poems of W. B. Yeats(New York: The Macmillan Company 1951), sen sivuilta 46-47.

Vuoden 1892 versiossa runolla oli alaotsikko (A legend told by the people of Castleisland, Kerry) jonka jättämisen pois myöhemmistä julkaisuista selittää kiista kirjailija Tristram St. Martinin kanssa, runon joka toinen rivi oli sisennetty kolmen lyönnin verran, ja myöhemmän version 25 rivin alun huudahduksen Mavrone, mavrone! tilalla oli Ochone, ochone! Edellisen voisi suomentaa lyhyesti "Voi, voi!" tai "Oi, voi!" mutta se ei kuulostaisi kovin hyvältä, ja jälkimmäinen on surua ja tuskaa ilmaiseva huudahdus, jonka voisi kääntää myös samaan tyyliin. Olen kääntänyt kohdan hieman vapaammin.

Tristram St. Martin väitti että Yeatsin runo oli plagiaatti hänen runostaan He Sent His Angel(1890). Yeatsin mukaan molempien taustalla oli sama St. Martinin hänelle kertoma kansantarina, ja ettei hän ollut nähnyt St. Martinin runoa ennen kuin kirjoitti omansa. St. Martin väitti, ettei mitään kansantarinaa ollut ja että hän oli kertonut Yeatsille runonsa tapahtumat. St. Martinista ei käytännössä löydy mitään henkilötietoja; vuonna 1915 julkaistu yhden h'änen runokokoelmansa arvostelu on kirjoitettu niin, että hän vaikuttaa olleen silloin yhä elossa. En ole kyennyt löytämään St. Martinin runoa kokonaisuudessaan voidakseni vertailla niitä, mutta pari lyhyttä katkelmaa:

More ill and dying? Shall one never rest?’
He cried. ‘There is no peace for sick and dead.
Ah, who would choose a life so illy blest!
What am I saying? Lord, what have I said?
* * * *
’Twas not my heart spoke – ’twas my weariness!’
So saying, sunk he down upon his knees
To pray, and praying fell fast – fast asleep,
Murmuring, ‘We have no strength unless it please
Thee, Lord, us ever in thy hands to keep.’
---------------------------------------------------------------------
That dying man was happy as a bird
That soars aloft in spring-time as he passed.

[Tristram St. Martin oli salanimi tuotteliaalle kirjailijalle ja toimittajalle Alfred Thomas Storylle, joka eli vuosina 1842-1834. Runo kokonaisuudessaan tämän paljastavasta lähteestä:

HE SENT HIS ANGEL

One dull grey evening in the autumn time
A parish priest approached his cottage door
Foredone with toil; for it was his to climb
Each day the steep hill-path and cross the rugged moor.

Wide was his parish, scattered his toiling flock,
And death’s deft hand was never – never still!
Full many a mile of mingled bog and rock
His foot had trod since morning streaked the hill.

Now he was weary – weary and fit to sink,
As in his chair full fain he sat him down!
“At last I rest!” he muttered; “Sure I think
I could not go a mile were’t for a Crown,

How sweet to rest!” But while he spake, a lad
lifted the latch and entered out of breath:
“You must come quickly, father; Moran’s bad;
He can’t outlast the night, and would be arm’d for death.”

“More ill and dying! Shall one never rest?”
He cried, “There is no peace for sick and dead,
Ah, who would choose a life so illy blessed!
What am I saying? Lord! what have I said?

Boy, say I come – say, I will quickly come –
Haste! Ah, what sin – what dreadful sin is this?
Lord, hear me not – for once be wholly dumb;
’Twas not my heart spake – ’twas my weariness!”

So saying, sank the good man on his knees
To pray, and, praying, fell fast – fast asleep,
Murmuring: “We have no strength unless it please
Thee, Lord, us ever in Thy hands to keep.”

The youth brought home his message, and anon
They heard the good priest mount the creaking stair,
Console the dying, and, when that was done,
One who sat watching marked his absent air,

As he descended, and, with sad sweet face,
Passed through the door and out into the night;
Whence came his footfall as with steady pace
He trod along the highway to the height.

The dying man was happy as a bird
That soars aloft in spring-time as he passed,
Blessing the priest whose holy aid had stirred
His soul so deep, all fear away he cast.

The shades of night sped westward, and the morn
Was touching the east as with pale finger tips,
Opening the gates of day, it to adorn
With golden light and thrill with songful lips.

The house was still, and still was all abroad;
The cock attuned his clarion in the byre:
None heard him but a lone man on the road –
A holy man judged by his black attire.

It was the priest; he had returned once more;
Low was his knock, his eyes were very sad,
And sad he murmured when they oped the door, –
“I’m late – too late, I fear! ’Tis very bad.

I slept; I was so overdone and spent!
Where is he? Dead? I feared it would be so!
Was ever heart with such sad trouble rent?”
He seemed as though he’d sink for very woe.

“To die so – unattended!” murmured he,
And bent his head and beat his anguished breast.
“But he was happy – happy as could be;
You dream, good father; you sped him to his rest.”

So spake the woman, ’mazed at what she saw;
She thought he sleeping walked, or waking dreamed –
“He was so happy his last breath to draw,
He almost in his Saviour’s presence seemed!”

The man stood awed; his eyes grew passing bright,
“You have forgotten; sure you are not well;
We heard you mount the stairs – I held the light
To guide your steps in parting lest you fell.”

“It must be so!” he murmured. “’Twas not I –
I slept: He came and did my work for me –
Or sent His Angel – when I failed: His eye –
It is upon us all unceasingly.”

So spake the man and turned and went his way,
Full of a wondrous light, and marvelling
At the great thing vouchsafed him, that all day,
All days, he seemed as though he saw the King.]

Yöperhosen tunti("moth hour") on ilta- ja aamurusko. Oxford English Dictionary katsoo sen olevan Yeatsin keksintöä, mutta väitetysti se olisi esiintynyt jo aiemmin, historioitsija Flavius Josefuksen(n. 40 - n. 100) käännöksessä vuonna 1839, mitä en ole tarkistanut. Se lienee johdannainen termistä "Yöperhosen aika"("moth time") jonka OED katsoo olevan runoilija John Keatsin(1795-1821) keksimä vuonna 1820, mutta se esiintyy painettuna jo aiemmin, muunmuassa baptistipappi John Gillin(1697-1771) teoksessa An Exposition of the New Testament(1746-48, kolmannen osan sivulla 166 vuoden 1809 painoksessa).

ERATO: Satunnaisia runokäännöksiä

torstai 12. syyskuuta 2024

LAULU TYTTÄRELLE

ALAVIITE

LAPSI RANNALLA

UUDELLE TALOLLE

keskiviikko 11. syyskuuta 2024

TUOSSA OHIOSSA

LÄNTISELLÄ RANNALLA

MUISTAMATTA

SYKSYINEN LUENTA

MCCOY CREEK: KARJA

LEPAKOT

tiistai 10. syyskuuta 2024

JAGUAARI

SANOJA KUOLLEELLE

SEURA

VÄHÄISEMMÄT AISTIT

USVAHEVONEN

KAUNOTAITEET

MAINADIT

ARION

maanantai 9. syyskuuta 2024

TÄHTIKUVIOIMASSA

ASHLANDISSA

YKSI ASIA PUUTTUMASSA

KANADANILVES

sunnuntai 8. syyskuuta 2024

KAKSI PUUTA

lauantai 7. syyskuuta 2024

BALLADI ISÄ GILLIGANISTA

Translate

Lukijat

torstai 12. syyskuuta 2024

keskiviikko 11. syyskuuta 2024

tiistai 10. syyskuuta 2024

maanantai 9. syyskuuta 2024

sunnuntai 8. syyskuuta 2024

lauantai 7. syyskuuta 2024

Lukijat

Tilaa