NUO VUODENAJAT JOTKA LEMPEÄLLÄ TYÖLLÄ KEHYSTIVÄT

William Shakespeare(1564-1616)

Nuo vuodenajat, jotka lempeällä työllä kehystivät

suloisen katseen jossa jokainen silmä lepäsi,

ovat esittävä hirmuvaltiaita samalle

ja tekevä rumaksi joka erottautuu kauneudessa;

sillä koskaan lepäämätön aika johtaa kesän eteenpäin

kauhistuttavaan talveen ja tuhoaa hänet siellä,

mahla hillitty pakkasella ja elinvoimaiset lehdet aivan poissa,

kauneus alla lumen ja paljaus kaikkialla.

Sitten, jos ei olisi kesän uutetta jäljellä,

nestemäistä vankia suljettuna lasisilla muureilla,

kauneuden vaikutus kanssa kauneuden olisi poissa,

eikä sitä eikä muistoa siitä mikä se oli.

Mutta kukat uutettuina, vaikka ne talven kohtaavat,

vapauttavat vain koristeellisuutensa, niiden ydin yhä elää suloisena.

(Those hours, that with gentle work did frame; Shake-speares Sonnets, 1609.)

Tämä järjestyksessä viides Shakespearen soneteista on suomennettu aiemmin Aale Tynnin(1913-1997) ja Kirsti Simonsuuren(1945-2019) toimesta teoksissa Sonetit(1965) ja William Shakespearen Sonetit – Nautintojen ajan aarre(2010).

Runon ongelma on alun "howers", nykyenglannin "hours", joka voi tarkoittaa niin "hetkiä", "vuodenaikoja" kuin horia, kreikkalaisen taruston Zeuksen ja Themiksen tyttäriä Dikeä, Eireneä ja Eunomiaa joka toimivat vuodenaikojen vaihtelun suojelijoina Kreikan klassisella kaudella.

Kuvituksena on yhdysvaltalaisen taidemaalarin Frederic Edwin Churchin(1826-1900) maalaus Talvinen iltarusko Olanasta(Winter Twilight from Olana, 1871).

#WilliamShakespeare #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #Englanti #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runot #Runoutta #Suomennos