Henry Wadsworth Longfellow(1807-1882)
Päivä on kylmä, ja pimeä, ja ankea;
sataa, ja tuuli ei koskaan uuvu;
köynnös silti tarrautuu lahoavaan seinään,
mutta jokaisen puuskan myötä lehdet putoavat,
ja päivä on pimeä ja ankea.
Elämäni on kylmä, ja pimeä, ja ankea;
sataa, ja tuuli ei koskaan uuvu;
ajatukseni silti tarrautuvat lahoavaan menneeseen,
mutta nuoruuden toiveet putoavat tiheinä viimassa,
ja päivät on pimeitä ja ankeita.
Ole tyyni, surullinen sydän! ja lakkaa suremasta;
pilvien takana aurinko on yhä paistamassa;
kohtalosi on yhteinen kohtalo kaikkien,
jokaiseen elämään jonkin verran sadetta täytyy pudota,
joidenkin päivien täytyy olla pimeitä ja ankeita.
(The Rainy Day; Ballads and Other Poems, 1842.)
Kuvituksena on yhdysvaltalaisen taidemaalarin Julian Alden Weirin(1852-1919) työ Syksyinen sade(Autumn Rain, 1890.)
#HenryWadsworthLongfellow #Longfellow #Käännös Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot #Runous Runous Runoutta #Runoutta #Suomennos Suomennos #Yhdysvallat Yhdysvallat #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti