Mark Van Doren(1894-1972)
Hiutaleet ovat vähän harvemmassa minne katson,
sillä voin nähdä harmaan rannan kaaren,
ja harmaamman veden, liikkumattomana takana.
Mutta toinen ranta on poissa, ja oikealla ja vasemmalla
maa ja taivas hylkäävät minut. Silti seison
ja katson tummaa kaarta joka on siellä -
kuin olisin mies valkoisuuden sokaisema,
ja yksi harmaa tahra jäljellä. Hiutaleet laskeutuvat,
pehmeästi, ilman ääntä jonka voin huomata -
kun ulommasta valkoisuudesta ilmestyy lokki,
ylittää tyhjän tilan, ja poistuu jälleen...
Ei ollut siiven iskua; mikään höyhen ei pudonnut.
Mutta nyt voin kuulla hänen huutavan, kaukana,
ja ajattelen hänen voivan tahtoa palata..
Hiutaleet laskeutuvat... Ja olenko näkevä linnun?
Mikään polku ei ole avoin lumen halki.
(River Snow.)
#MarkVanDoren #Käännös #Käännöslyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltalainenRunous #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti