KOTI

Rupert Brooke(1887-1915)

Tulin takaisin myöhään ja väsyneenä viime yönä

    pieneen huoneeseeni,

leposohvalleni ja takkavaloon

    ja miellyttävään hämärään.

Mutta kun tulin hiljaa sisään

    näin naisen siellä,

niskan ja posken ja leuan kaaren,

    tummuuden tukkansa,

muodon erään jota en tuntenut

    istumassa tuolillani.

Seisoin hetken hurjana ja paikoillani,

    katsellen hänen niskaansa ja tukkaansa.

Otin askeleen kohti häntä; ja näin

    että siellä ei ollut ketään.

Se oli jokin leikki takkatulen

    joka sai minut näkemään hänet siellä.

Se oli sattuma varjon ja valon

    ja pehmustuksen tuolissa.

Oi, te kaikki onnelliset kautta maan,

    tuona yönä, kuinka olisin nukkua saattanut?

Makasin ja katselin yksinäistä hämärää;

    ja katselin kuunvalon hiipivän

seinästä pesualtaalle, huoneen ympäri,

    koko yönä en nukkua voinut.

Home on suomennettu kokoelmasta The Poetical Works(Lontoo: Faber & Faber, 2014), sivu 37.

#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos