Clark Ashton Smith(1893-1961)
Alhaalla illan liljarinnalla
auringonlaskun keltainen ruusu lepää...
Alla poskeni, kevyin pienin huokauksin,
tunnen kohoilevan onnellisen povesi.
Oi, kultaseni, auringon lähteä anna,
ja yön anastaa läntiset kukkulat;
rakkaampi liekki täyttää povesi,
ja selkeämmät auringot ovat sydämessäni.
Rakkaudella ei ole tarvetta millekään muulle valolle;
suudelmasi huulillani ja silmilläni,
ovat kuin Paratiisin aamunkoitto
joka palaa vasten suljettua katsetta.
Vartalomme hekuman löytävät,
syventyvän hurman, pehmeän ja suloisen,
kuin siniset meret ja ilma ruusuinen
ympärillä haltijoiden saarten.
Sinun kiihkeät raajasi ovat minun pidellä;
otsasta rintaan, polvesta kylkeen,
suudelmani ja hyväilyni lipuvat,
kuin näkemättömät liekit punaisen ja kullan.
(Nightfall, 1924.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti