METSIIN EMME ENÄÄ

A. E. Housman(1859-1936)

Metsiin emme enää,

laakeripuut on kaikki kaadettu,

lehtimajat paljaat laakerinlehdistä

joita Runottaret kerran pitivät;

vuosi vetää puoleensa päivän

ja pian ilta sulkeutuu:

laakeripuut on kaikki kaadettu,

metsiin emme enää.

Oi emme enää, emme enää

lehväisiin metsiin kauas,

korkeisiin kesyttömiin metsiin laakeripuiden

ja lehtimajoihin laakerinlehtien enää.

We'll to the woods no more on käännetty tähän kokoelmasta Last Poems(1922).

Runo perustuu ranskalaiseen kansanlauluun Nous n'irons plus au bois. Englantilainen säveltäjä John Ireland sovitti vuonna 1928 runon osaksi samannimistä sarjaa lauluja pianolle.

Lehtimajoja ei pidä käsittää ihmisten tekemiksi, vaan lehtipuiden oksien aivan luonnollisesti muodostamiksi sopukoiksi. "Lehtimajoihin laakerinlehtien" on jo sinällään tarpeeksi ongelmallinen, saati sitten jotakin tyyliin "lehteviin sopukoihin laakeripuidenlehtien muodostamiin".

#AEHousman #AlfredEdwardHousman #Housman #Kirjallisuus #Käännetty #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennettu #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos