V ODYSSEUKSELLE
Alla tämän kummun lepää haudattuna Laerteksen poika, Odysseus:
Jos tahdot oppia koko tarinansa, lue kauttaaltaan Odysseia.
X GUNEUKSELLE
Meri pitää Guneuksen; tämä hauta, hänen nimensä, mutta ei hänen ruumistaan.
Hänen maineensa asustaa keskellä ihmisten; hänen henkensä on palautettu ylös.
Kaikki alkuaineet yhtyvät muodostakseen yhden haudan niin suurelle johtajalle.
Mitkä? Taivas, maa, ja meri, ja henkäys ihmisten.
XIV - HEKTORILLE
Tämä on hauta Hektorin, ja kanssaan on haudattuna Troija jota hän rakasti:
kerallaan ovat lasketut jotka tuhoutuivat yhdessä hänen kanssaan.
XVII NASTEELLE JA AMFIMAKHUKSELLE
Nastes ja Amfimakhus, Nomion maineikas kylvö,
kerran mestareita, olemme tuhkaa ja varjoja.
XXIV PRIAMOKSELLE TAAS
Hänen, joka etsii Priamoksen hautaa, täytyy löytää Hektorin ensin.
Hauta jolle ensin annoin poikani on minun.
XXIVa HEKTORILLE
Täällä yhdessä yhteisessä haudassa makaavat Hektor ja hänen maansa, sillä tuhossaan molemmat yhdistettiin.
Epigrammit on suomennettu Hugh G. Evelyn Whiten(1884-1924) kääntämästä teoksesta Ausonius with an English Translation by Hugh G. Evelyn White, M. A.: Sometime Scholar of Wadham College, Oxford: In Two Volumes I(1919), sivut 143-153. Kääntäjän nimi esiintyy sekä muodoissa Hugh Gerard Evelyn White että Hugh Gerard Evelyn-White. Nimiösivulla nimi on edellisessä muodossa.
Decimus Magnus Ausonius oli nykyisessä Bordeaux'ssä syntynyt ja kuollut lääkärin poika, joka toimi grammatiikan ja retoriikan opettajana kotikaupungissaan, ja myöhemmin keisari Gratianuksen(375-83) opettajana, joka teki hänestä Gallian prefektin.
Guneus oli kreikkalainen sotapäällikkö, joka osallistui kreikkalaisten sotaretkeen ja selviytyi Troijan sodasta. Otto Mannisen(1872-1950) suomennoksessa häntä kuvaillaan näin:
Kaksinkolmatt' urhoja toi kyfolaisia laivoin Guneus, myötäpä myös enieenit ol' ynnä peraibit miehevät, Dodonan tylytalvisen puoll' asuvaiset, vainiovierill' armaan myös Titaresios-virran.
Nastes ja Amfimakhus olivat kaarialaisia päälliköitä, jotka taistelivat Troijan sodassa troijalaisten puolella.
Epigrammien XIV ja XXIVa englanninkieliset käännökset, ja oletettavasti myös alkuperäistekstit, ovat juuri niin kömpelöitä kuin ne suomenkielisessäkin käännöksessä vaikuttavat olevan.
