#Æ #GeorgeWilliamRussell #Kirjallisuus Kirjallisuus #Käännösrunous Käännösrunous #Lyriikka Lyriikka #Runo Runo #Runokäännös Runokäännös #Runot Runot #Runous Runous
Tämä blogi sisältää yli 7000 kääntämääni runoa, pääosin englannista (joissakin tapauksissa englannin kautta) suomeksi käännettyjä. Se sisältää myös hyvin paljon pienemmän määrän suomesta englanniksi kääntämiäni runoja. This blog features over 7000 translated by me, mostly from English to Finnish. It also contains a small amount of translations made by me from Finnish to English. If you own a copyright on any work translated here & want it removed, please contact & it will be done.
keskiviikko 9. joulukuuta 2020
EROS
#Æ #GeorgeWilliamRussell #Kirjallisuus Kirjallisuus #Käännösrunous Käännösrunous #Lyriikka Lyriikka #Runo Runo #Runokäännös Runokäännös #Runot Runot #Runous Runous
NELJÄ ANKKAA LAMMELLA
SATAKIELI LÄHELLÄ TALOA
EN VOI
LEVOTTOMUUS
tiistai 8. joulukuuta 2020
RAKKAUTTA SELKÄREPPUJEN KERA
RANTASANDAALIT
KUKAT NUUTUVAT
BABYLONIN PUUTARHAT PALAVAT
maanantai 7. joulukuuta 2020
JA NE NAUROIVAT
VOIKUKKA
KASHMIRILAINEN LAULU
ME JOTKA OLIMME YSTÄVIÄ
James Elroy Flecker(1884-1915)
sunnuntai 6. joulukuuta 2020
UNI
HERRA BUTLERIN MUISTOMERKIN PYSTYTTÄMISESTÄ WESTMINSTER ABBEYSSÄ
RAKASTAJANI OLI YKSINÄISYYS
Laurence Hope eli Adela Florence Cory(1865-1904)
#AdelaFlorenceCory #LaurenceHope #VioletNicolson Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännösrunous #Käännösrunous Runo #Runo Runokäännös #Runokäännös Runot #Runot Runous #Runous
RANNALLA
Laurence Hope eli Adela Florence Cory(1865-1904)
lauantai 5. joulukuuta 2020
RAIVOAVA TALVITUULI
MAALLISEN SUURUUDEN TURHUUDESTA
ILTAHÄMÄRÄ
Charles Heavysege(1816-1876)
perjantai 4. joulukuuta 2020
TUULI
GRENOBLESTA
Nyt olen nähnyt, laaksossa Graisivaudanin,
hedelmät jotka riippuvat ja köynnökset jotka laahaavat,
poppelit seisomassa ylhäällä kirkkaassa sinisessä ilmassa;
hopeisen myllerryksen laajan Isèren
ja jyrkät kalpeat kalliot jotka odottavat halki Maan pitkän iltapäivän
kunnes ympyriäinen Aurinko kylmempi on kuin Kuu.
Minun olkoon muinainen laulu Matkaajien:
Vihaan tämä kimaltelevaa maata missä mikään ei liiku:
Menisin takaisin, sillä tahtoisin uudestaan nähdä
vuoret vähemmän laajat, vähemmän runsaan tasangon,
Pohjoiset Kalliot puhtaaksi pyyhkäiseminä pusketun vaahdon,
ja ruusupuutarhan lempeänsuloisen kotini.
TAIDEMAALARILLE, HÄNEN SAATETTUAAN LOPPUUN DORINDAN KUVAN
Taidemaalari, olet suorittanut mitä Mies voi tehdä,
OMISTUSKIRJOITUS SIMPUKANKUORILUOLAAN CRUX-EASTONISSA, YHDEKSÄN NUOREN LEIDIN TYÖHÖN
Alexander Pope(1688-1744)
torstai 3. joulukuuta 2020
LIHA JA UNI
SONETTEJA YÖMEREN LUONA V
Yön tuuli on kuin valtameren haamu.
sinne missä mänty ja sypressi pitävät muinaisen vartiopaikkansa.
yli rajan maailman puhaltuvat;
jalat armeijoiden kuolemattomien ja tuntemattomien
pysähtyvät, hämmentyneinä, rintavarustuksella rannikon.
Kyllä! ja Syvyys on levoton! Tässä sydämessä
ovat äänet kaukaisen ja varjomaisen Meren
jonka autiuden yllä mikään lamppu maan ei ole kimmeltävä.
Hyvästit lausutaan ja laivat lähtevät
kohti tuota taivaanrantaa ja sen salaisuutta,
jonka tähdet eivät kerro josko elämä, tai kuolema, on uni.
VIATTOMUUS
ERÄÄLLE JOKA HALUSI MINULTA FILOSOFIAN
keskiviikko 2. joulukuuta 2020
ILTAPÄIVÄN UNILAULU
Eugene Lee-Hamilton(1845-1907)
VALITUSVIRSI DYLAN THOMASILLE
Musta Venus kuolleiden, mikä Aurinko Yön
lepää kietoutuneena syleilyysi, kylmänä kuin viiniköynnös?
Oi sydän, suuri Aurinko Pimeyden, hohdatko
hänelle, jolle yksin
kaikki miehet ovat uskollisia - uskottomia kuin aalto
kaikille paitsi hänelle jonka luokse he tulevat jälkeen pitkän
vaelluksensa -
musta jättiläinen joka on tyyni kuin palmupuut, laaja
kuin Afrikka! Jättiläisen varjossa
hän lepää tuossa ikuisessa uskollisuudessa.
Hän, tehty mehusta ja mahlasta laulavan maailman -
vihreästä jyvästä unohdetun paratiisin
missä ruohonsävyiset, ruohonpehmeät auringot toivat ensimmäisen
kevään
(vihreät kiihkot, laulun, mahlat, hedelmällisyydet)
ja kuumuus ja kosteus lepäsi sokeilla silmillä
kunnes muodottomat möykyt savea kasvoivat ihmisiksi, nyt lepää
kaukana Baabelin melusta. Levossaan,
hän pitää säteitä maailmankaikkeuden vasten tyyntynyttä rintaansa.
Ennen Kuolemaamme Syntymässä, ja Syntymää Kuolemassa,
opettavaa meille pyhää elämistä, pyhää kuolemista, meidän jotka huudamme
läpi kasvin, kuninkaallisen madon (jonka muodon
sisällä kaikki kuninkaat alkavat,
jonka luo kaikkien kuninkaiden täytyy tulla) läpi pedon Ihmiseksi.
Veljellinen maailma pedon ja kasvin lepää hänen silmissään:
Peto joka pitää kaikkia perusosasia itsessään -
maa, planeetat, aurinkokunta: sillä jokainen peto
on äärettömyys kasvien, planeetan, tai kuun,
kukka vihreässä pimeydessä, vapautettuna sen varresta
maassa.
Elegy for Dylan Thomas julkaistiin aikakauslehden Poetry vuosikerran 87. numerossa 2., marraskuussa 1955, sivuilla 63-67.
tiistai 1. joulukuuta 2020
ELOKUU
KULTAA JA TERÄSTÄ. VASTAUS
Louisa Sarah Bevington(1845-1895)