HULLU JANE

Matthew Gregory Lewis(1775–1818)

Viivy, kaunis neito! - Jokaisella piirteellä

   miksi ovat merkit pelon painettuina?

Voiko kurja avuton olento

   aikaansaada sellaisia kauhuja rinnassasi?

Hätäännyttääkö sinua hillitön ilmeeni?

   Usko minua, kultaseni, turhia ovat pelkosi:

En vuoksi kuningaskuntien sinua vahingoittaisi;

   karta älä sitten onnetonta Hullua Janea!

Kyynelehditkö nähdä piinani?

   Huomioi minut, ja pakene vaivaani!

Kun miehet imartelevat, ja riutuvat,

   pidä heitä valheellisina; - huomasin heidät sellaisiksi!

Sillä rakastin... Oi! niin vilpittömästi

   ei kukaan ole koskaan uudestaan rakastava!

Silti mies jota arvostin mitä kalleimmin,

   mursi sydämen Hullun Janen.

Iloisesti tuo nuori sydän hänet vastaanotti,

´  joka ei ollut koskaan ketään rakastanut paitsi yhtä!

Hän vaikutti aidolti, ja uskoin häntä;

   hän oli valheellinen, ja minä mennyttä.

Jälkeen tuon tunnin, ei ole koskaan järki

   valtakuntaansa pitänyt aivoissa:

Henry kanssaán pakeni ainaiseksi

   pakeni järki Hullun Janen!

Nyt lohduton, ja sydämin murtunein,

   yhä kiihkeiden ajatusten ahdistama,

lähellä tuota kohtaa jossa viime kertaa erosimme,

   lähellä tuota kohtaa jossa ensiksi kohtasimme,

täten laulan lohduttuman rakkauden sävelmäni,

   kun surullisesti askellan lakeutta;

ja jokainen ohikulkija säälissä

   huokaa - "Jumala auttakoon sinua, Hullu Jane!" -

(Crazy Jane; Poems, 1812.)

Kuvituksena on ranskalaisen taidemaalarin Eugene Delacroix'n(1798-1863) pastellitutkielma Kyykistyvä nainen(Femme accroupie, 1827) Sardanapaluksen kuolema(La Mort de Sardanapale, 1827) -maalausta varten.

#MatthewGregoryLewis #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos