Helen Maria Williams(1759-1827)
Kimmeltävät värit päivän ovat hävinneet;
tule, alakuloinen kehrä! joka asustat yössä,
tule! ja yli maan vaeltava hohtosi vuodata,
syvin varjosi, ja pehmein valosi;
minulle on mieluinen hämärä lehto,
kun himmeästä valosta hohtaa ylämaa kumpuileva;
tuo hämärä, jonka kaihoisia säteitä rakastan,
jonka surullisuus vaikuttaa olevan myötätunnossa kanssa omani!
Mutta eniten vuoksi tämän, kalpea kehrä! ovat rakkaat säteesi,
vuoksi tämän, kalpea kehrä! sinua eniten ylistän:
Että kun vuodatan turhan kyyneleen,
ja valitan että toivo minulle on kadotettu nuoruudessa,
valosi voi näkemyksellisiä ajatuksia tarjota,
ja johtaa Muusan tyynnyttämään kärsivän sydämen.
(Sonnet to the Moon; Poems on various subjects: with introductory remarks on the present state of science and literature in France, 1823, sivu 206.)
#HelenMariaWilliams #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti