BYRONILLE

John Keats(1795-1821)

Byron! kuinka suloisesti surullinen sävelmäsi!

   Virittäen yhä sielun lempeyteen,

   kuin pehmeä Sääli, epätavallisella korostuksella,

olisi koskettanut surumielistä luuttuansa, ja sinä, ollen lähellä,

olisit ottanut sävelet, etkä kestänyt niiden kuolla.

   Yllä lepäävä suru ei tee sinusta vähemmän

   ilahduttavaa: sinä puet murheesi

kirkkaalla sädekehällä, hohtaen heleästi,

kuten kun pilvi kultaisen kuun verhoaa,

   sen reunat ovat sävytetyt upealla hohdolla,

halki mustan viitan usein kullanruskeat säteet suoriutuvat,

   ja kuin kauniit suonet mustassa marmorissa virtaavat;

yhä laula, kuoleva joutsen! yhä kerro tarina,

   lumoava tarina, sykähdyttävän murheen tarina.

To Byron, julkaistu myös nimellä To Lord Byron, on kirjoitettu viimeistään joulukuussa vuonna 1814. Runo julkaistiin Richard Monckton Milnesin (lordi Houghton, 1809-85) kirjassa Life, Letters, and Literary Remains of John Keats(New York: George P. Putnam 1848), sen sivuilla 20-21.

#JohnKeats #Keats #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Romantiikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos