MUISTOKIRJOITUS OMALLE YSTÄVÄLLENI

Robert Burns(1759-1796)

Rehellinen mies täällä makaa levossa,

kuten aina Jumalan Hänen kuvallaan siunaama:

Ystävä ihmisen, ystävä totuuden;

ystävä iän, ja opas nuoruuden:

Vähän sydämiä kuin hänen, hyveen lämmittämiä,

vähän päitä niin tiedolla evästettyjä:

Jos on toinen maailma, hän elää autuudessa;

jos ei ole, hän teki parhaimman tästä.

ENNEN TAISTELUA

Siegfried Sassoon(1886-1967)

Musiikki kuiskivien puiden

hiljentämä leveäsiipisen viiman

missä vavissut vesi kimaltaa;

ja illan loiste laskeutuu

kera ruokoisten linnunsävelten kutsun.

Oi kantakaa minut turvallisesti halki pimeyden, te kevytääniset virrat.

Minulla ei ole tarvetta rukoilla

että pelko voisi väistyä pois;

väheksyn murinaa ja jyrinää taistelun

joka kutsuu minut kylmästä

hiljaisuudesta rämeen ja lammen,

ja keltaisten liljojen saarina valossa.

Oi joki tähtien ja varjojen, johda minut halki yön.

KAIKKI LAULOIVAT

Siegfried Sassoon(1886-1967)

Kaikki puhkesivät äkkiä laulamaan;

ja minut täytti sellainen ilo

joka vangittujen lintujen täytyy löytää vapaudessa

siivillään villisti halki valkoisten

omenatarhojen ja tummanvihreiden peltojen; eteenpäin; eteenpäin; ja pois näkyvistä.

Kaikkien ääni äkisti kohosi,

ja kauneus tuli kuin laskeva aurinko.

Sydäntäni ravistivat kyyneleet ja kauhu

ajelehti pois... Oi mutta jokainen

oli lintu; ja laulu oli sanaton; laulu ei ole koskaan loppuva.

Siegfried Sassoon oli brittiläinen runoilija, joka kuului ensimmäisen maailmansodan rintamapalveluksen kokeneeseen sukupolveen - tämä kokemus on ollut hänen kestävimmän runoutensa ytimessä ja sen kautta jälkimaailma on myös hahmottanut hänet taiteilijana.

POTERO

Siegfried Sassoon(1886-1967)

Miksi makaat jalkasi kömpelösti toisiaan vasten,

ja yksi käsi taittuneena yli synkeiden, kylmien,

väsyneiden kasvojesi? Sydäntäni satuttaa katsoa sinua,

kynttilän lepattavan kullan syvästi varjostamaa;

ja ihmettelet miksi ravistan sinua olkapäästä;

unisena, mumiset ja huokaat ja käännät päätäsi...

Olet liian nuori nukahtaaksesi ikuisesti;

ja kun nukut tuot mieleeni kuolleet.

St Venant, heinäkuu 1918

The Dug-Out on käännetty kokoelmasta Picture-Show(1920).

St. Venant on kunta Leie-joen, Schelden sivuhaaran, varrella 42 kilometriä länteen Lillen kaupungista Ranskan pohjoisosassa.

#SiegfriedSassoon #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Sotarunous

LÄHES SOKEA

Walter de la Mare(1873-1956)

Lähes sokeana

kammioisessa kolossaan

hamuilee matoja

neljäkynsinen kontiainen.

Lähes sokeana

palavassa päivässä

tornipöllö

kompuroi reitillään.

Ja niin sokeita

kuin nämä kolme ovat minulle,

niin sokea jollekulle

täytyy minun olla.

(All But Blind)

#WalterDeLaMare #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

VIIMEINEN SANA

Ernest Dowson(1867-1900)

Menkäämme täten: yö on nyt käsillä;

päivä on kulunut loppuun, linnut kaikki lentäneet;

ja me olemme niittäneet sadot jumalien kylvämät;

epätoivon ja kuoleman; syvä pimeys yllä maan,

mietiskellen kuin pöllö; me emme voi ymmärtää

naurua tai kyyneliä, sillä olemme vain tunteneet

ylitsekäyvän turhamaisuuden: turhat asiat vain

ovat ajaneet meidän kieroutunutta ja päämäärätöntä joukkoamme.

Menkäämme täten, jonnekin outoon ja kylmään,

Tyhjiin Maihin missä oikeamieliset ihmiset ja epäoikeudenmukaiset

löytävät lopun työn, missä on lepo vanhoille,

vapaus kaikille rakkaudesta ja pelosta ja himosta.

Sido revityt kätemme! Oi rukoile maan ympäröivän

meidän elämästä sairaat sydämemme ja muuttavan ne tomuksi.

(A Last Word, Decorations[1900].)

#ErnestDowson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

VAIKUTELMA

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Hopeinen hiljaisuus kuun

yllä nukkuvan puutarhan lepää;

ilta tuulen kuolee

kuin unohtuvaisissa unissa haamumainen sävel.

Kuinka valkoisia, kuinka liikkumattomia kukat ovat,

kuin veistetyt helmistä ja norsunluusta!

Männyt ovat pikimustia,

synkkä friisi vasten taivaita kalpeita ja kaukaisia.

Kuin peilit tehty kirkkaasta kivestä

altaat lepäävät liikkumattomina ja kirkkaina ja kylminä,

joissa kuu ja tähdet näkevät,

jossakin ikuisessa hurmiossa, yksin itsensä. 

(Impression)

HULLU TUULI

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Mitä olet nähnyt, oi tuuli,

kauneudesta tai kauhusta,

ylittäen, kiellettynä meille,

joka nopeutuvin siivin,

hulluna ja huumaantuneena,

ylenkatsot notkelmat ja puut

jotka tarjoavat turvaa rauhan,

ja löydä taivaalta

et turvaa etkä lepoa

muistosta näkysi?

The Mad Wind julkaistiin runokoelmassa The Star-Treader and Other Poems(1912)

Runoilijana vuonna 1912 debutoinut Clark Ashton Smith muistetaan nykyään yhtenä kolmesta suuresta, etenkin Weird Tales -lehteen yhdistetystä modernin yhdysvaltalaisen populaarin kauhu- ja fantasiakirjallisuuden suunnannäyttäjästä Robert E. Howardin(1906-1936) ja H. P. Lovecraftin(1890-1937) rinnalla. Howardin ja Lovecraftin kuoleman jälkeen Smithin oma novellituotanto tyrehtyi vanhan polven antaessa tilan Ray Bradburyn(1920-2012) ja Robert Blochin(1917-1994) kaltaisille uusille tulokkaille.

#ClarkAshtonSmith #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

ELÄVÄ TAMMEN LEHVÄ

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Kuinka suurenmoinen tämä osa vihreyttä

jota pidän, ja pian olen pois heittävä!

Sen hienovaraiset suonet, sen eloisa loiste,

näyttävät palasilta jumalan järjestystä.

Kaikessa kätketyssä työssä maan,

mikä on työläämpi osa -

kasvattaa tammen leveys suunnaton,

vai muovailla sen lehdet liikuttavalla taiteella?

RITUAALI

Harry Crosby(1898-1929)

Venus nukkuu kanssa Tulen

koska on talvi ja kylmä

Kanssa Ekhon

(ääni outojen askelten kultaa kullalla

kun ne kulkevat halki oven)

Kanssa Rakkauden

(Kun hän menee Aurinkoon

ja maailma ei näe häntä enää)

Keskellä lyhtyjen ja soihtujen

ja lippujen levittämättömien

hän ja Aurinko

eivät ole tästä maailmasta.

(Ritual)

Harry Crosby oli yhdysvaltalainen kirjailija ja kustantaja, joka teki itsemurhan ammuttuaan rakastajattarensa Josephine Rotch Bigelowin(1908-29), väitetysti yhteisellä sopimuksella.

#HarryCrosby #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

MESTARUUS

Lionel Johnson(1867-1902)

Jos mestari olisit, opi tie:

Vähän tiedät tuosta pyhästä ilosta,

mikä varjostaa syvyyttä yön ja täyttää päivän,

ja tekee soturin uneksivasta pojasta.

Rakastaa koruttomuutta meren ja tähtien:

rakastaa väenpaljoutta mahtavien kaupunkien:

rakastaa kovuutta vankilasi kalterien:

tämä sinun täytyy tietää, tai menettää ikuiset kruunut.

Kestä viimeinen olla, vaikka maailman narrit ensimmäiset olisivat;

kestä vauraus ja palkka, palveluksesi tuoma;

palkkoja tarpeeksi, sydämen nälkä ja sielun jano,

ja autuus tuollapuolen ylpeyden kuninkaiden.

Tiedätkö tämän? Ja kestääkö tarkoituksesi yhä?

Ylistä Jumalaasi, palvelija Hänen Tahtonsa!

TITAANIEN KAUPUNKI

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Näin kaupungin yksinäisessä maassa:

Nelikulmainen, sen edusta luona tulisten lahtien;

takana, Ereboksen yö roikkui täytenä;

ja aavikot hämärsivät tai läikehtivät kummallakin puolella.

Uponneelta se näytti, ohi minkä tahansa tähden tai auringon,

silti vahvalta kera vallinsarven, ylpeä kera tornin ja kupolin:

Arkkityyppinen, Titaanin rakentama Rooma,

kammottava, ukkosniminen, istuin jumalten tuhottujen.

Kurkottaen ohi ajan, tuolle puolen tuhon asetettu,

suunnattomasti kasattu ylle alistuneiden erämaiden

ja ympäröity ylittämättömin syvyyksin,

kaupunki unelmoi pimeydessä ainaisesti,

raskaana hautakammioista pelottavan oudon tiedon

ja tuomiontäysistä asevarastoista lamputtomissa päätorneissa.

(The City of the Titans, 1915.)

#ClarkAshtonSmith #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunot #Käännösrunous #KäännösLyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

YKSIN

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Lapsuuteni hetkestä en ole ollut

kuten muut olivat; en ole nähnyt

kuten muut näkivät; en voinut tuoda

intohimojani yhteisestä lähteestä.

Samasta alkuperästä en ole ottanut

suruani; en voinut herättää

sydäntäni iloon samassa soinnussa;

ja kaikkea mitä rakastin, rakastin yksin.

Sitten - lapsuudessani, aamunkoitossa

mitä myrskyävimmän elämän - oli vedetty

kaikesta syvyydestä hyvän ja pahan

arvoitus joka sitoo minua yhä:

Vuolteesta, tai lähteestä,

punaisesta kalliosta vuoren,

auringosta joka ympärilläni vyöryi

syksyn kultaisessa sävyssään,

salamaniskusta taivaalla

kun se ohitti minut ohi lentäen,

ukkosesta ja myrskystä,

ja pilvestä joka otti muodon

(kun muu Taivaasta oli sininen)

demonin nähteni.

(Alone, kirjoitettu 1829, julkaistu 1875.)

#EdgarAllanPoe #Poe #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennoksia #Suomennos

VOIMAKKAAT HETKET

W. H. Davies(1871-1940)

Joskus kuulen hienojen naisten laulavan,

   joskus poltan ja juon kera miesten;

joskus pelaan peleissä korttien -

   tuomitse minut heikoksi mieheksi silloin.

Voimakkain hetki elämässäni

   on kun mietin köyhiä;

kun, kuin lähde sateen ruokkima,

   säälini nousee enemmän ja enemmän.

Kukalla joka rakastaa lämpöä ja valoa,

   on kaikki aamunsa kasteessa kylvetyt;

sydämelläni on hetkiä kyynelistä kosteita,

   heikkouteni on että ne ovat niin harvoja.

UKKOSMYRSKYJÄ

W. H. Davies(1871-1940)

Mielelläni on ukkosmyrskyjä,

   jotka hautuvat raskaiden tuntien ajan:

Kunnes ne satavat minulle sanoja,

   ajatukseni ovat nuokkuvia kukkia

ja murjottavia, äänettömiä lintuja.

Silti tulkaa, tummat ukkosmyrskyt,

   ja hautokaa raskaat tuntinne;

sillä kun sadatte minulle sanoja,

   ajatukseni ovat tanssivia kukkia

ja iloisia laulavia lintuja.

(Thunderstorms)

#WHDavies #WilliamHDavies #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos

NUORUUTENI

W. H. Davies(1871-1940)

Nuoruuteni oli vanhuuteni,

     väsynyt ja pitkä;

sillä oli liian monia huolia

     ajatellakseen laulua;

nahanluontini päivät kaikki tulivat

     kun minä olin nuori.

Nyt, elämän kukoistuksessa, sieluni

     tulee esiin kukkana;

myöhään, kuin Robinilla, tulee

     laulamiseni voima;

en syntynyt iloon

     ennen tätä myöhäistä tuntia.

KOLMEN SUIHKULÄHTEEN LUONA

Arthur Symons(1865-1945)

Täällä, missä Jumala elää keskellä puiden,

   missä linnut ja munkit koko päivän laulavat

Hänen ylistystään miellyttävässä rauhassa,

oi sydän, emmekö voisi löytää kotia

   täällä, jälkeen kaiken vaeltamisemme?

Nämä portit on suljettu, jopa Roomalle.

Iltahämärän sielut vaeltavat täällä;

   täällä, puutarhassa tuon kuoleman

mikä oli rakkauden vuoksi, täytyykö meidän pelätä

kuinka terävä kera katkeran ilon voisi olla

   Rakkauden viipyilevä, viimeinen, kaivattu henkäys,

suljettuna ylle ikuisuuden?

(At The Three Fountains)

#ArthurSymons #Käännös #Käännösrunous #Kirjallisuus #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

EPÄTOIVOTTU

Mary Coleridge(1861-1907)

Me olimme nuoria, olimme riemuissamme, olimme hyvin hyvin viisaita,

ja ovi seisoi auki juhlaamme,

kun siellä kulki ohitsemme nainen Länsi silmissään,

ja mies selkänsä käännettynä Itään.

Oi, hiljenivät sydämet niin nopeasti lyövät,

voimakkain ääni oli hiljaa.

Pila kuoli pois huulillamme kun he kulkivat ohi,

ja säteisiin heinäkuun koleus iski.

Kupit punaista viiniä muuttuivat valjuiksi laudalla,

valkoinen leipä mustaksi kuin noki.

Hurtta unohti herransa käden,

putosi alas hänen jalkoihinsa.

Alhaalla anna minun levätä, missä kuollut koira makaa,

ennen kuin istun taas juhlaan,

kun kulkee ohi nainen Länsi silmissään

ja mies selkänsä käännettynä Itään.

(Unwelcome, 1907.)

#MaryColeridge #MaryElizabethColeridge #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

LAULU

Oscar Wilde(1854-1900)

Sormus kultaa ja maidonvalkoinen kyyhky

ovat hyviä lahjoja sinulle,

ja hamppuköysi omalle rakkaallesi

riippua puusta.

Sinulle Talo Norsunluuta,

(ruusut ovat valkoisia ruusumajassa)!

Kapea vuode minulle levätä,

(valkoinen, oi valkoinen, on myrkkykatkon kukka)!

Myrtti ja jasmiini sinulle

(oi punainen ruusu on kaunis nähdä)!

Minulle sypressi ja tuoksuruuta,

(hienoin kaikista on rosmariini)!

Sinulle kolme rakastajaa kätesi,

(vihreä ruoho missä mies kuolleena makaa)!

Minulle kolme askelta hiekalla,

(istuta liljoja luo pääni)!

(Chanson)

#OscarWilde #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

UNELMIEN KAUPUSTELUA

Thomas Lovell Beddoes(1803-1849)

Jos olisi unelmia myytävänä,

mitä ostaisit sinä?

Jotkin maksavat ohimenevän soinnun,

toiset kevyen huokauksen,

joka ravistaa Elämän tuoreesta kruunusta

vain ruusunlehden alas.

Jos olisi unelmia myytävänä,

hauskoja ja surullisia kertoa,

ja kuuluttaja soittaisi kelloa,

mitä ostaisit sinä?

Mökki yksinäinen ja hiljainen,

lehtimajoja lähellä,

varjoisa, huoleni tyynnyttämään

kunnes kuolen minä.

Sellaisen helmen Elämän tuoreesta kruunusta

mielelläni ravistaisin minä alas.

Jos unelmia olisi saatavilla halutessa,

tämä parhaiten parantaisi vaivani,

tämän ostaisin minä.

TARKKAILIJA METSISSÄ

Dora Sigerson Shorter(1866-1918)

Syvällä metsän kätköissä viileissä,

näen keijukaistanssijoiden liitävän

kankaissa kultaisissa, puvuissa vihreissä,

valtiaani ja valtiattareni vierekkäin.

Mutta kuka on ripustanut lehdestä lehteen,

kukasta kukkaan, silkkisen punoksen -

pilvi harmaata joka pitää kasteen

palloissa kirkasta lumottua viiniä?

Tai levittäytyy kauas oksasta oksaan,

piikistä piikkiin, timanttisateena,

kuka sai kiinni kupin puhdasta kristallia

ja ripusti niin kauniin hohtavan ketjun?

Se on kuolema, hämähäkki, verkossaan,

joka houkuttelee tanssijat kun he liitävät

kankaissa kultaisissa, puvuissa vihreissä,

valtiaani ja valtiattareni vierekkäin.

(The Watcher in the Wood, 1906.)

Dora Sigerson Shorter oli irlantilainen kuvanveistäjä ja runoilija.

#DoraSigersonShorter #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

HE JUOKSEVAT JÄLLEEN

Leah Bodine Drake(1904-1964)

Tuolla puolen mustan ja alastoman metsän

kuuraiseen kultaan on laskenut aurinko,

ja iltahämärä liitää esiin hämähäkinseittisessä hupussa....

Sisar, tänä yönä ihmissudet juoksevat!

Valkoisin hampain kimaltavin ja silmin tulessa

ihmissudet kerääntyvät ylle laakson.

Maaseudun moukka ja kylän rouva,

he ovat unohtaneet pyörän ja auran.

He ovat unohtaneet puheen ihmisten;

heidän kurkkunsa ovat kuivia kammottavasta janosta;

ja voi matkaajaa laaksossa

joka kohtaa tänä yönä tuon joukon kirotun!

Nyt notkelmista hiipii pimeys;

kuu kuin keltainen pöllö pakenee;

hyvät ihmiset oviin talojensa merkitsevät

ristin, ja syleilevät liesiään kauhuissaan.

Sisar, kuuntele! .... Kuningassusi ulvoo!

Lauma juoksee! Juo alas olut,

laita päällä luonnottomat, takkuiset huput -

meidän täytyy juosta myös!

(They Run Again, 1939.)

Leah Bodine Drake oli yhdysvaltalainen, Kansasin osavaltiosta kotoisin ollut kriitikko, tanssija, toimittaja ja runoilija.

#LeahBodineDrake #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

ALZUNA

Alfred Noyes(1880-1958)

Kätkee lammen metsä Alzunan.

Luona tuon lammen varjoisa puu ylös kohoaa.

Tuossa puussa korkealla, oksa mitä kaunein

taipuu painosta tuoksuvien kukkiensa.

Keskellä noiden kukkien on pesä syvään haudattu.

Lämpimänä pesässä, siellä lepää kuori täplikäs.

Sisällä tuon kuoren on lintu syvässä unessa.

Tämä on loitsinta ja taika.

Sillä, kun pohjoistuuli puhaltaa, lintu on huutava,

"Lämpimänä täplikkäässä kuoressani lepään nukkuen.

Täplikäs kuori on pesässä korkealla.

Pesä keskellä kukkien on syvään haudattu.

Kukat ovat oksalla mitä kauneimmalla.

Oksa on puussa, jota mikään kirves ei voi kaataa.

Taivas on sen juurella tuossa lammessa.

Tämä on loitsinta ja taika!"

(Alzuna)

#AlfredNoyes #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

HURSKAS SELINDA MENEE RUKOILEMAAN

William Congreve(1670-1729)

Hurskas Selinda menee rukoilemaan,

jos vain kysynkin tuota suosiota;

ja silti hellä hölmö on kyynelissä,

kun hän uskoo minun hänet jättävän.

Olisinpa vapaa tästä hillinnästä,

tai muuten omaisin toivoa voittaa hänet;

jospa hän tekisi minusta pyhimyksen,

tai minä hänestä syntisen.

RUNO CHARLES-JOEN VARRELLA

Robin Blaser(1925-2009)

On niiden tapa löytää pinta

kun ne kuolevat.

                           Kalat ruokkivat itseään kaloilla

ja pudottavat nuo kauniit luut

                                             uimaan.

Näen niiden levittävän veden tarpeeseensa

kun kesytän erillisen ilman olemaan minun

hengitykseni.

                     Nämä kalat kuolevat helposti.

Löydän pintani tavassa jolla ne ruokkivat itseään.

Niiden kerääntyvä nälkä on välähdys kuin kuolema.

Ei kärsimystä

                       kuin

                              mieleni olisi syönyt kuoleman.

Robin Blaser oli yhdysvaltalalaissyntyinen runoilija, kirjastonhoitaja ja akateemikko joka emigroitui Kanadan Brittiläiseen Kolumbiaan vuonna 1966 ja otti maan kansalaisuuden vuonna 1972.

Charles-joki Yhdysvaltain Massachusettsin osavaltiossa laskee mereen Bostonin kaupungin kohdalla.

HAUTOEN SURUA

D. H. Lawrence(1885-1930)

Keltainen lehti pimeydestä

hypähtelee kuin sammakko edessäni.

Miksi minä alkaisin ja seison liikkumatta?

Katselin naista joka kantoi minua

pitkällään ruskeankirjavassa pimeydessä

sairashuoneen, jäykkänä tahdosta

kuolla; ja nopea lehti repi minut

takaisin tähän sateiseen sotkuun

lehtien ja lamppujen ja liikenteen sekaisin edessäni.