PAHA AAVISTUS

D. H. Lawrence(1885-1930)

Ja kaikki tunnit pitkät, kaupunki

karjuu kuin peto luolassa

haavoittuneena siellä

ja todennäköisesti hukkuva;

päivien kiitäessä, aalto jälkeen aallon,

sen pesään.

Näkymätön murhe avaa

tulvan, niin että se kulkee ohi

kaikkien rajojen; suuri vanha kaupunki

liikkumatta karjuu tuntiessaan

vaahtoisen käpälän lammen

kurkottavan suunnattomuudesta.

Mutta kaikki mitä voin tehdä

nyt, kun vuorovesi nousee,

on kuunnella ja kuulla karujen

aaltojen iskeytyvän kuin ukkonen halki

pirstoutuvien katujen, kuulla äänten

jymisevän onttoina tällä välin.