Theodore Roethke(1908-1963)
Näin nuoren käärmeen liukuvan
pois läikikkäästä varjosta
ja roikkuvan, velttona kivellä:
Ohut suu, ja kieli
pysähtyneenä, liikkumattomassa ilmassa.
Se kääntyi; se vetäytyi pois;
sen varjo taittui kahtia;
se nopeutui ja oli poissa.
Tunsin hitaan vereni lämpenevä,
Kaipasin olla tuo olento.
Puhdas, aistillinen muoto.
Ja saatan olla, kerran.
(Snake)
#TheodoreRoethke #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti