Robert Frost(1874 –1963)
Maatalo viipyy, vaikka haluton sointumaan
kanssa uuden kaupungin kadun jolla sen täytyy
pitää numeroa. Mutta mitä purosta
joka piti talon kuin kyynärtaipeessa?
Kysyn eräänä joka tunsi puron, sen voiman
ja sykäyksen, kasteltuani sormenpituuden
ja saaden sen loikkaamaan rystyseni, heitettyäni
kukkasen koettamaan sen virtauksia missä ne ristesivät.
Niittyruoho voitaisiin sementöidä
kasvamasta kaupungin jalkakäytävien alla;
omenapuut lähettää takkakiven liekkiin.
Onko vesi puuta kohdella puroa samoin?
Kuinka muuten hävittää pois kuolematon voima
jota ei enää tarvita? Tukahduttaa se lähteillään
kuonakuormilla alas kaadetuilla? Puro paiskattiin
syvälle viemärityrmään kiven alle
lemuavaan pimeyteen yhä elämään ja virtaamaan -
ja kaikki turhaan minkä se oli koskaan tehnyt
paitsi unohtaa kulkea pelossa kenties.
Kukaan ei tuntisi paitsi muinaisten karttojen takia
että sellainen puro virtasi vettä. Mutta pohdin
josko sen olemuksen pitämisestä ikuisesti alla,
ajatukset eivät ole saattaneet nousta jotka niin pitävät
tämän vastarakennetun kaupungin sekä työstä että unesta.
(A Brook in the City, 1923.)
#RobertFrost #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti