KUN KÄVELIN ULOS ERÄÄNÄ ILTANA

W. H. Auden(1907 –1973)

Kun kävelin ulos eräänä iltana,

   kävellen pitkin Bristol Streetiä,

väkijoukot jalkakäytävällä

   olivat peltoja elonkorjuuvehnää.

Ja alhaalla luona piripintaisen joen

   kuulin rakastajan laulavan

rautatien kaaren alla:

   "Rakkaudella ei ole loppua."

"Rakastan sinua, rakkaani, rakastan sinua

   kunnes Kiina ja Afrikka kohtaavat,

kunnes joki hyppää yli vuoren

   ja lohi laulaa kadulla,

rakastan sinua kunnes valtameri

   on taitettu ja nostettu ylös kuivumaan

ja seitsemän tähteä menevät kiljuen

   kuin hanhet ympäri taivasta."

"Vuoret ovat juokseva kuin jänikset,

   sillä käsivarsillani pidän

Aikakausien Kukkaa,

   ja ensirakkautta maailman."

Mutta kaikki kellot kaupungin

   alkoivat humisemaan ja soimaan:

"Oi älä anna Ajan pettää sinua,

   et voi valloittaa Aikaa."

"Koloissa Painajaisen

   missä Oikeus alaston on,

Aika katselee varjosta

    ja yskäisee kun suutelisitte."

"Päänsäryissä ja huolessa

    epäselvästi elämä vuotaa pois,

ja Aika on saava mielihalunsa

    huomenna tai tänään."

"Moniin vihreisiin laaksoihin

    ajelehtii kauhistuttava lumi;

Aika murtaa ketjutanssit

    ja sukeltajan suurenmoisen kumarruksen."

"Oi työnnä kätesi veteen,

   työnnä ne ranteeseen asti;

tuijota, tuijota altaaseen

   ja hämmästele mitä et ole huomannut."

"Jäätikkö koputtaa keittiökaapissa,

   autiomaa huokaa sängyssä,

ja särö teekupissa avaa

   kujan kuolleiden maahan."

"Missä kerjäläiset arpovat paperirahat

   ja Jättiläinen on lumoava Jaakolle,

ja Liljanvalkoinen Poika on ryyppyveikko,

   ja Jill menee selälleen pitkälleen."

"Oi katso, katso peiliin,

   oi katso hädässäsi:

Elämä säilyy siunauksena

   vaikka et voi siunata."

"Oi seiso, seiso ikkunassa

   kun kyyneleet polttavat ja alkavat;

olet rakastava kieroa naapuriasi

   kierolla sydämelläsi."

Oli myöhä, myöhä illalla,

    rakastavaiset he olivat menneet;

kellot olivat lakanneet sointinsa,

    ja syvä joki virtasi eteenpäin.

As I Walked Out One Evening, kirjoitettu vuonna 1937, julkaistiin ensin The New Statesman ja The Nation -lehdissä vuonna 1938 ja sitten kokoelmassa From Another Time(1940).

Auden käyttää runossa avoimia lainausmerkkejä jokaisen puhetta sisältävän säkeistön alussa, myös niissä, missä lause jatkuu edellisestä säkeistöstä. Olen käännöksessä ottanut vapauden tehdä lainausmerkkien käytöstä suomenkielen käytännön mukaisia.

Bristol Street on katu Audenin kotikaupungissa Birminghamissa, jonne hänen perheensä muutti Yorkista vuonna 1908. Joki on pieni, matala ja kanavoitu Rea, joka juoksee Birminghamin alueella pääosin teollisuusalueiden halki virraten katutason alapuolella. Eli rakkauslaulu esitetään hyvin epäromanttisessa ympäristössä.

Ketjutanssit ("threaded dances") viitannee englantilaisiin kansantansseihin, joita esitettiin usein juhannussalon ympärillä.

Liljanvalkoinen poika viittaa englantilaiseen, jouluaikaan laulettavaan kansanlauluun Green Grow the Rushes, O, jossa se on monikossa ja ehkä tarkoittaa Jeesusta ja Johannes Kastajaa. Olen kääntänyt ryyppyveikoksi alkuperäistekstin "Roarer", joka tarkoittaa äänekkäitä ja riitaa "huvin vuoksi" haastavia kapakoiden asiakkaita, mutta jolla voi olla myös homoseksuaalisia konnotaatioita. Koska samassa lauseessa Jaakko ja pavunvarsi -sadun jättiläinen on "lumoava"("enchanting") Jaakolle, tästä jälkimmäisestä voi hyvinkin olla kyse. Jill on viittaus joko englantilaisiin "Jack and Jill" -lastenloruihin sekä/tai sanontaan "Every Jack has his Jill."

#Auden #WHAuden #WystanHughAuden #BrittiläinenRunous Englanti #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglanninRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo Runo #Runoja Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos