Wilfred Owen(1893-1918)
Mitä kuolinkelloja näille jotka kuolevat karjana?
Vain hirviömäinen viha tykkien.
Vain takeltelevien kiväärien nopea rätinä
voi paukuttaa ulos heidän nopeat rukouksensa.
Ei pilkantekoa nyt heille; ei rukouksia eikä kelloja,
eikä mitään surevaa ääntä paitsi kuorot, -
kirkuvat, hullut kuorot valittavien tykinammusten;
ja torvet kutsumassa heitä surullisista kreivikunnista.
Mitä kynttilöitä voidaan pitää vauhdittamaan kaikkia heitä?
Ei käsissä poikien, vaan heidän silmissänsä
ovat hohtava pyhät välkkeet jäähyväisten.
Kalvakkuus tyttöjen otsien on oleva heidän paariliinansa,
heidän kukkansa lempeys kärsivällisten mielten,
ja jokainen hidas iltarusko veto alas kaihdinten.
Anthem for Doomed Youth on käännetty kokoelmasta The Collected Poems of Wilfred Owen(New York: New Directions i.p., 19. painos, 1. 1963), sivulta 44.
Kuolleiden sotilaiden perheillä Iso-Britanniassa oli selityksen mukaan tapana vetää ikkunakaihtimet, jos niitä oli, alas kunnianosoituksena kaatuneille, jonka taas sanottiin perustuvan tapaan pitää kaihtimet alhaalla huoneissa, joissa hautausta odottava kuollut lepäsi.
#WilfredOwen #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Sotarunous #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti