KUKKULA

Rupert Brooke(1887-1915)

Hengästyneinä, heittäydyimme tuuliselle kukkulalle,

   nauroimme auringossa, ja suutelimme suloista ruohoa.

   Sanoit, "Kautta loiston ja hurmion me kuljemme;

tuuli, aurinko, ja maa säilyvät, linnut laulavat yhä,

kun olemme vanhoja, olemme vanhoja..." "Ja kun me

      kuolemme

   kaikki on ohi joka on meidän; ja elämä liekehtii

kautta toisten rakastavaisten, toisten huulien," sanoin minä,

- "Sydän sydämeni, taivaamme on nyt, on voitettu!"

"Me olemme Maan parhaat, jotka oppivat häneltä opetuksen täällä.

   Elämä on huutomme. Olemme pitäneet uskon!" me 

      sanoimme;

   "Olemme käyvä vastustelemattomalle askelluksella

ruusuin kruunattuina pimeyteen!" ... Ylpeitä me

      olimme,

ja nauroimme, joilla oli sellaisia rohkeita tosia asioita lausua.

- Ja sitten äkisti huudahdit, ja pois käännyit.

The Hill, kirjoitettu 1910, on suomennettu kokoelmasta The Collected Poems of Rupert Brooke(New York: Dodd, Mead and Company, 1931), sen sivulta 65.

Olen kääntänyt seitsemännellä rivillä englanninkielisen alkuperäistekstin sanan "burns" sanalla "liekehtii", koska kirjaimellinen käännös "palaa" voitaisiin tulkita väärin, niin että elämä palaa takaisin, sen sijaan että elämä palaa liekehtien uusien ihmisten kautta.

#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos