Edward Thomas(1878-1917)
ja tosirakkaus erotessa pimentää kirkkaan huomenen:
silti ovat melkein yhtäläisiä ilon kanssa, sillä epätoivo
on vain toivoa kyyneltensä sokaisemaa, ja selkeänä
myrskyn yllä taivas odottaa nähdyksi tulevansa.
Mutta suurempi suru vähäisemmästä rakkaudesta on ollut
joka voi erehtyä pitämään epätoivon puutetta toivona
ja ei tunne rajuilmaa ja täydellistä laajuutta
kesän, vain jäisen tihkusateen ikuisen
pisaroiden jotka katumuksesta ja säälistä lankeavat
ja eivät koskaan voi hohtaa auringossa tai suojasäällä
erotettuina ikuisesti auringon laista.
The Sorrow of True Love, kirjoitettu 13. tammikuuta vuonna 1917, julkaistiin ensi kertaa vuonna 1971 The Anglo-Welsh Review -lehdessä. Se tunnetaan myös nimellä Last Poem, koska se oli viimeinen Thomasin kirjoittama runo. Se on käännetty R. George Thomasin(1914-2001) toimittamasta kokoelmasta The Collected Poems of Edward Thomas(Oxford: Clarendon Press 1978), sen sivulta 377.
Runon taustalla on Thomasin viimeinen käynti kotona perheensä luona hänen saatuaan lomaa armeijasta. Hän lähti Ranskaan 29. tammikuuta ja kaatui 9. huhtikuuta Arrasin taistelussa.
#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti