Emily Dickinson(1830-1886)
Tuon epätavallista viiniä
huulille kauan kuivuneille
vieressä omieni,
ja kutsun ne juomaan;
rasahtaen kuumeesta, ne kokeilevat,
käännän pois silmäni täysinäiset,
ja tulen seuraavana tuntina katsomaan.
Kädet yhä myöhäistä lasia pitelevät -
huulet joita olisin viilentänyt, valitettavasti
ovat niin tarpeettoman Kylmät -
yrittäisin yhtä hyvin lämmittää
rintoja joilla pakkanen on levännyt
aikakausia alla homeen -
joku toinen janoinen voi olla
jonka luo tämä olisi minut osoittanut
jos jäänyt olisi se puhumaan -
joten niin aina kannan kuppia
jos, sattumalta, omani voi olla pisara
jonkin pyhiinvaeltajan janon sammuttamaan -
jos, sattumalta, joku minulle lausuu
"vähäiselle, minulle,"
kun viimein herään -
kun viimein herään -
(I bring an unaccustomed wine, 1859.)
Suomennos on Ralph W. Franklinin(1937-) toimittaman teoksen The Poems of Emily Dickinson(1998) mukainen.
#EmilyDickinson #Dickinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti