perjantai 17. marraskuuta 2017

LAULU

Kaksi käännösversiota Rubert Brooken(1887-1915) runosta Song:

LAULU

Yhtäkkiä tuuli tulee pehmeänä,
 ja Kevät on täällä taas;
ja orapihlaja elpyy vihreiden versojen myötä,
 ja minun sydämeni kivun versojen myötä.

Sydämeni koko Talven lepäsi niin tunnottomana,
 maa niin kuollut ja kylmä,
etten koskaan uskonut Kevään tulevan,
 tai sydämeni heräävän enää.

Mutta Talvi on murtunut ja maa on herännyt,
 ja pienet linnut laulavat jälleen;
ja orapihlaja-aita tuo esiin versonsa,
 ja sydämeni tuo esiin kipunsa.

LAULU

Yhtäkkiä tuuli tulee pehmeänä,
 ja kevät on täällä taas;
ja orapihlaja elpyy myötä nuppujen vihreiden,
 ja minun sydämeni myötä kivun nuppujen.

Ja sydämeni koko Talven lepäsi niin tunnotta,
 maa niin kuolleena ja routaisena,
etten koskaan ajatellut Kevään tulevan,
 tai sydämeni heräävän vielä.

Mutta Talvi on murtunut ja maa on herännyt,
 ja pienet linnut laulavat taas;
ja orapihlaja-aita työntää esiin nuppunsa.
 ja sydämeni työntää esiin kipunsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti