LAULU

John Clare(1793-1864)

Oi ääntä naisen rakkauden!

   Mikä rintaa sykähdyttävä sana!

Onko suloisempaa koskaan lausuttu,

    onko rakkaampaa koskaan kuultu,

        kuin naisen rakkaus?

Kuinka se sulaakaan korvaa vasten,

    kuinka se ruokkiikaan sydäntä!

Kylmältä, oi! kylmältä, täytyy näyttää sen

    joka ei koskaan jakanut osaa

       naisen rakkaudesta.

Se on nautinto surijalle,

    se on vapaus vangitulle;

pyhiinvaellus monen,

    ja leposija kaikkien

       on naisen rakkaus.

Se on jalokivi rakkauden synnyn,

    se kilpailee kanssa ilojen yllä;

mitä olivat enkelit maanpäällä,

    jos ilman naisen rakkautta jääneet -

       naisen rakkautta?

Song on käännetty runokokoelmasta Poems by John Clare(1901), sen sivulta 122.

John Clare oli "alhaissyntyisin" 1800-luvun alkupuolen brittiläisistä romanttisista runoilijoista, joiden joukkoon hänet on juuri säätysyistä luettu vasta myöhään. Vaikka hän saavuttikin huomiota ja jonkin verran menestystä ennen kuin hänen mielenterveytensä murtui keski-iässä, hänet nähtiin pitkään vain talonpoikaiselämää kuvaavana "paikallisrunoilijana", eikä verrannollisena aikalaisiinsa kuten lordi  Byroniin, jonka runoja Clare mielisairaalassa myöhemmin kirjoitti uudelleen luullen olevansa tämä. Clare oli kokenut pitkään ristiriitaa maaseudun köyhän elinympäristönsä ja taiteellisten pyrkimystensä välillä, mistä hänen mielensä murruttuaan löysi tämän pakokeinon, kuvitelman siitä, että hän oli aivan toinen henkilö, Clarea vaivanneista ristiriidoista vapaa.

#JohnClare #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännösruno  #Käännösrunoja #Käännösrunous  #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos