KESÄTUULI

William Cullen Bryant(1794-1878)

On helteinen päivä; aurinko on juonut

kasteen joka lepäsi aamuisella ruoholla;

ei ole kahinaa korkeassa jalavassa

joka antaa katoksen asumukselleni, ja sen varjo

tuskin viilentää minua. Kaikki on hiljaista, paitsi heikko

ja keskeytynyt mehiläisen surina,

asettuen sairaille kukille, ja sitten jälleen

heti lentämässä. Kasvit ympärillä

tuntevat myös liian vahvan kiihkeyden: korkea maissi

kerii ylös sen pitkät vihreät lehdet; apila riiputtaa

herkkiä lehtiään, ja taivuttaa kukintojaan.

Mutta kaukana hurjassa auringonpaisteessa kohoavat kukkulat,

kanssa kaiken kasvun metsiensä, hiljaisina ja ankarina,

kuin polttava helle ja häikäisevä valo

olisivat vain elementti jota ne rakastivat. Kirkkaat pilvet,

liikkumattomat pilarit messinkisen taivaan -

jalustansa vuorilla - niiden valkoiset huiput

hohtamassa kaukaisessa eetterissä - polttavat ilman

heijastetulla hehkulla, ja saavat kääntymään

pois katsojan silmän. Itse, lepään

raukeasti varjossa, missä paksu nurmi,

silti neitseellinen auringon suudelmista,

säilyttää jonkin verran raikkautta, ja houkuttelen tuulta

joka yhä viivyttää saapumistaan. Miksi niin hidas,

lempeä ja vuolas ilman henki?

Oi tule ja hengitä taintuvalle maalle

viileyttä ja elämää! Onko että luolissansa

hän kuulee minut? Näe, tuolla metsäisellä harjanteella,

mänty taivuttaa ylvään latvansa, ja nyt

keskellä lähempien lehtojen, kastanjapuut ja tammet

heiluttavat vihreitä oksiansa ympäriinsä. Hän saapuu;

katso, missä ruohoisa niitty virtaa aaltoina!

Syvä häiritsevä hiljaisuus maiseman

murtuu sekoituksessa lukemattomien äänten

ja rajattoman liikkeen. Hän on saapunut.

värisyttäen kukkasten kuuron pensaista,

ja kantaen eteenpäin niiden tuoksun; ja hän tuo

lintujen musiikin, ja huminan nuorten oksien,

ja äänen taipuvien oksien, ja äänen

kaukaisten vesiputousten. Kaikki vihreät kasvit

heräävät henkäyksessänsä; tuhat kukkasta,

tien varrella ja puron rajoilla,

nyökkäävät iloisesti toisillensa; hohtavat lehdet

kimmeltävät auringossa, kuin kaste

olisi niillä yhä, ja hopeiset vedet murtuvat

pieniin aaltoihin ja välkkyvät hänen tullessansa.

(Summer Wind, 1824.)

William Cullen Bryant oli yhdysvaltalainen lehtimies ja runoilija, joka jätettyään kesken korkeakouluopinnot vuoden jälkeen toimi aluksi lakimiehenä ilman lakitieteen opintoja ennen kuin aloitti lehtimiehen uransa. Runoilijana hän oli Yhdysvalloissa aikansa suosituimpia; hänen tuotantonsa katsottiin sopivan luettavaksi ääneen koko perheen läsnä ollessa.

#WilliamCullenBryant #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous