Kolme suomenkielistä käännöstä tshekkoslovakialaisen, Auschwitzin tuhoamisleirillä murhatun juutalaisrunoilijan Pavel Friedmannin(1921-1944) runosta motýl, kirjoitettu 4. kesäkuuta vuonna 1942, englanninkielisten käännösten, kaikki nimeltään The Butterfly, kautta. Kahden ensimmäisen englanninkielisen käännöksen kääntäjien nimiä en tiedä, koska lähde (Iso-Britannian Holocaust Memorial Day Trust) ei niitä anna, kolmannen käännöksen kääntäjä on Karina Carreras. Vain Carreras seuraa, pääosin, Friedmannin alkuperäistekstiä jättämällä useimmat isot alkukirjaimet ja useimmat välimerkit pois. Friedmannin alkuperäistekstissä ei ole kumpiakaan.
PERHONEN
Hän oli viimeinen. Totisesti viimeinen.
Sellainen keltaisuus oli katkeraa ja sokaisevaa
kuin auringon kyynel särkyneenä kivellä.
Se oli hänen oikea värinsä.
Ja kuinka helposti hän kiipesi, ja kuinka korkealle,
varmasti, kiiveten, hän halusi suudella viimeistä maailmassani.
Olen ollut täällä seitsemän viikkoa,
"ghettoistettuna."
Joka rakasti minua on löytänyt minut,
päivänkakkarat kutsuvat minua,
ja myös oksat valkoisen kastanjapuun pihalla.
Mutta en ole nähnyt perhosta täällä.
Tuo viimeisin oli viimeinen.
Ei ole perhosia, täällä, ghetossa.
PERHONEN
Hän oli viimeinen, aivan viimeinen,
niin rikkaan, kirkkaan, häikäisevän keltainen.
Ehkä jos auringon kyyneleet laulaisivat vasten valkoista kiveä.
Sellainen, sellainen keltainen
on kannettu kevyesti aivan korkealle.
Se meni pois, olen varma, koska se tahtoi suudella jäähyväiset maailmalle.
Seitsemän viikkoa olen elänyt täällä,
suljettuna tämän gheton sisälle
mutta olen löytänyt väkeni täällä.
Päivänkakkarat kutsuvat minua
ja valkoiset kastanjakynttilät pihalla.
Mutta en koskaan nähnyt toista perhosta.
Se perhonen oli viimeinen.
Perhoset eivät elä täällä, ghetossa.
PERHONEN
Viimeinen oli viimeinen viimeisistä
täysi ja katkera sokaiseva kirkkaus
ehkä jossakin auringon kyynel kaikuu vasten valkoista kiveä
joten keltainen
kevyesti ajelehtien ylemmäs
hän on lähtenyt
varmasti suudellakseen viimeiselle maailmalleni jäähyväiset
seitsemän viikkoa olen elänyt täällä,
ghettoistettuna
omani löysivät minut täällä
päivänkakkarat kutsuvat minua
lähellä kastanjapuun valkoista oksaa piha-aukiolla
en ole nähnyt toista perhosta
en siellä
se oli varmasti viimeinen, aivan viimeinen
Perhoset eivät elä täällä
ghetossa
#PavelFriedmann #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti