Äkisti yhtyeen ystävällisestä rytmistä,
väkijoukon mukavasta naurusta, ihmisten rakastetuista silmistä,
olen yön suuntaan johdatettu; minun täytyy jälleen kääntyä
sinne missä, alhaalla takana matalan askeltamattoman rannan,
kaartuu ja kimmeltää ulospäin tuntemattomaan
vanha rauhaton meri. Kaikki varjo
on ylenpalttinen lumouksesta ja liikkeestä. Harhaan yksin
täällä hiljaisuuden reunalla, puoliksi peloissani,
odottaen merkkiä. Syvässä sydämessäni
synkeät meret paisuvat kohti kuuta,
ja kaikki vuoroveteni käyvät merensuuntaan.
Sisämaasta
loikkaa iloinen sirpale jonkin pilkkaavan sävelmän,
joka helisee ja nauraa ja hiipuu pitkin hiekkaa,
ja kuolee välissä aallonmurtajan ja meren.
Seaside on suomennettu kokoelmasta The Collected Poems of Rupert Brooke(Lontoo: Sidgwick and Jackson, Ltd. 1934), sen sivulta 15.
Tämä varhainen runo, kirjoitettu vuosien 1905-08 välillä, sijoittuu väitetysti Torquayn rannikkokaupunkiin Devonin kreivikunnassa Englannin etelärannikolla.
#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti