Kun lähdin, jätin lapsuuteni lipastoon
ja keittiön pöydälle. Jätin leikkihevoseni
muovipussiinsa.
Lähdin katsomatta kelloa.
Unohdan oliko keskipäivä vai ilta.
Hevosemme vietti yön yksin,
ei vettä, ei kauraa ruuaksi.
Sen on täytynyt ajatella me lähdimme kypsentämään aterian
myöhäisille vieraille tai tekemään kakun
sisareni kymmenettä syntymäpäivää varten.
Kävelin sisareni kanssa, pitkin tietämme loppua vailla.
Lauloimme syntymäpäivälaulun.
Sotakoneet kaikuivat kautta taivaan.
Väsyneet vanhempamme kävelivät perässä,
isäni tarraten vasten rintaansa
avaimia taloomme ja talliin.
Saavuimme apupisteelle.
Uutiset ilmaiskuista jyrisivät radiossa.
Vihasin kuolemaa, mutta vihasin elämää, myös,
kun meidän täytyi kävellä pitkittyneeseen kuolemaamme,
lausuen loppumatonta oodiamme.
(Leaving Childhood Behind, Things You May Find Hidden in My Ear, 2022.)
Mosab Abu Toha on palkittu palestiinalainen runoilija Israelin miehittämän Palestiinan piiritetyltä Gazan kaistalta.
#MosabAbuToha #Gaza #GazanKaista #Israel #Käännös #Käännöslyriikka #Länsiranta #Lyriikka #Palestiina #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti