MYKKÄ SOTILAS

Robert Louis Stevenson(1850-1894)

Kun ruoho oli leikattu tarkkaan,

askeltaen yksin nurmikolla

löysin kolon nurmessa,

ja kätkin sotilaan alle maan.

Kevät ja päivänkakkarat tulivat ajallansa;

heinät kätköpaikkani peittivät;

heinät virtaavat kuin vihreä meri

yli nurmikon nilkkaani asti.

Alla ruohon hän lepää yksin,

katsoen ylös lyijyisin silmin,

verenpunainen takki ja kohotettu pyssy,

kohti tähtiä ja aurinkoa.

Kun ruoho on kypsää kuin vilja,

kun viikate hiottu jälleen,

kun nurmi on ajettu aukeaksi,

silloin koloni on ilmestyvä uudelleen.

Olen löytävä hänet, pelkää älä,

olen löytävä krenatöörini;

mutta huolimatta kaikesta joka on mennyt ja tullut,

olen huomaava mykäksi sotilaani.

Hän on elänyt, olento vähäinen,

kevään metsissä ruohoisissa;

tehnyt, jos hän kertoa suoraan voisi,

aivan kuten tehdä tahtoisin.

Hän on nähnyt tunnit tähtiset

ja nousun kukkasten;

ja keijukaisolennot jotka ohikulkevat

metsiköissä nurmen.

Hiljaisuudessa on kuullut

puhuvan mehiläisen ja leppäkertun,

ja perhonen on lentänyt

ylitsensä kun hän yksin lepäsi.

Ei sanaakaan hän ole paljastava,

ei sanaakaan kaikesta tietämästänsä.

Minun täytyy laskea hänet hyllylle,

ja keksiä tarina itse.

(The Dumb Soldier; A Child's Garden of Verses, 1885.)

#RLStevenson #RobertLouisStevenson #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta Skotlanti #Skotlanti #SkotlanninKirjallisuus #SkotlanninRunous #SkotlantilainenKirjallisuus #SkotlantilainenRunous #Suomennoksia #Suomennos