OLEN TAITTANUT SURUNI KESÄYÖN VIITTAAN

Bob Kaufman(1925-1986)

Olen taittanut suruni kesäyön viittaan,

määräten jokaiselle lyhyelle myrskylle sen sallitun tilan ajassa,

tyynesti seuraten katastrofaalisia historioita silmääni haudattuja,

ja kyllä, maailma ei ole mikään pelaamaton Kosminen Peli,

ja aurinko on yhä yhdeksänkymmentäkolme miljoonaa mailia minusta,

ja kuvitteellisessa metsässä, vyöruusuinen virtahepo tulee
           iloiseksi yksisarviseksi.

Ei, minun kaupankäyntini ei ole kanssa eilisen onnettomuuksien hämmentyneiden

           vahtien,

eilisen kipujen keihäissä selkeää suolistamista

           etsivien.

Alakuloisuus tulee pukeutuneena kuin matkan sisäänpäinkääntyneet kaiut.

Ja kyllä, kyllä olen tutkinut kuun huoneet

           kylminä kesäöinä.

Ja kyllä, olen taistellut uudestaan nuo keskeneräiset kohtaamiset,

           silti, ne pysyvät keskeneräisinä.

Ja kyllä, olen ajoittain toivonut olevani jotakin muuta.

Murhenäytelmät lauletaan öisin runoilijan hautajaisissa;

jälleenvierailtu sielu on kääritty tuttuuden sädekehään.

(I Have Folded My Sorrows; Solitudes Crowded with Loneliness, 1965.)

#BobKaufman #RobertGarnellKaufman #BeatSukupolvi #Beatnik #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKIrjallisuus #YhdysvaltainRunous