ÄÄNI

Rupert Brooke(1887-1915)

Turvassa metsieni lumouksessa

   lepäsin, ja katsoin hiipuvaa valoa.

Heikkona kalpeassa ylevässä autiudessa,

   ja sateen kastelemana ja yön verhoamana,

hopea ja sininen ja vihreä näkyivät.

   Ja pimeät metsät tulivat pimeämmiksi yhä;

ja linnut hiljenivät; ja rauha syveni;

   ja hiljaisuus hiipi ylös kukkulaa;

ja mikään tuuli ei käynyt...

Ja tiesin

tämä on tiedostamisen tunti,

ja yö ja metsät ja sinä

olivat yksi yhdessä, ja minun pitäisi löytää

pian hiljaisuudessa kätketty avain

kaiken mikä oli satuttanut ja hämmentänyt minua -

miksi sinä olit sinä, ja yö oli hellä,

ja metsät olivat osa sydäntäni.

Ja siellä odotin henkeä pidätellen,

yksin; ja hitaasti kolme pyhää,

kolme joita rakastin, yhdessä kasvoivat

Yhdeksi, tiedostamisen tunnissa,

yö, ja metsät, ja sinä -

ja äkisti

oli melske metsässäni,

melu hölmön teeskennellyssä hädässä,

törmäillen ja nauraen ja sokeasti kulkien,

tietämättömien jalkojen ja kahisevan puvun,

ja Äänen häpäisemässä autiutta.

Taika oli murtunut, avain kielletty minulle,

ja pitkällisesti lattea selkeä äänesi vierelläni

jaaritteli iloisia selkeitä latteita itsestäänselvyyksiä.

Tulit ja kaakatit vierelläni metsässä.

Sanoit, "Näkymä täältä on erittäin hyvä!"

sanoit, "On hienoa olla vähän yksin!"

Ja, "Kuinka päivät ovat tulossa valoisammiksi!" sinä sanoit.

Sanoit, "Auringonlasku on suloinen, eikö olekin?"

Kautta Jumalan! Minä toivon - toivon että olisit kuollut!

Huhtikuu 1909.

The Voice on suomennettu kokoelmasta The Collected Poems of Rupert Brooke(Lontoo: Sidgwick and Jackson, Ltd. 1934), sen sivuilta 79-80. 

#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos