Rupert Brooke(1887-1915)
Pitkin sinistä yötä loputtomat rivistöt rientävät
äänettömässä myllerryksessä, murtuen ja aalloten ja virraten,
nyt askeltaen kaukaista etelää, tai nostavat kierteitä lumen
ylös valkoisen kuun kätkettyyn sulouteen.
Jotkin pysähtyvät vakavassa vaeltamisessaan toveritta,
ja kääntyvät syvällisessä eleessä epämääräisessä ja hitaassa,
kuten joku joka rukoilisi hyvää maailmalle, mutta tietää
siunauksensa tyhjäksi kun siunaa.
Sanotaan että Kuolleet kuole eivät, vaan pysyvät
läheisyydessä rikkaiden perijöiden surunsa ja ilonsa.
Ajattelen että he ratsastavat tyyntä keskitaivasta, kuten nämä,
viisaassa ylväässä alakuloisessa kulkueessa,
ja katsovat kuuta, ja yhä raivoavia meriä,
ja ihmisiä, tulemassa ja menemässä maassa.
Tyynimeri, lokakuu 1913
(Clouds)
#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka #Käännösrunous Runo #Runo Runoja #Runoja Runokäännös #Runokäännös #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti